bereniken hiukset

2012-01-24T10:01:00.006+02:00

Think what a better world it would be if we all, the whole world, had cookies and milk about three o'clock every afternoon and then lay down on our blankets for a nap.
- Barbara Jordan -

pattern: a modification from Kreativ Stickning nr 13, pattern 214
yarn: La Droguerie Lin, don't know how much
needles and hooks: 4mm needles and 3,5mm hook

This jacket/bolero is for my mum. She actually bought the yarn for the project approximately three or four years ago and since then the project has just lain in my yarn baskets and furiously reminded of itself every now and then. Now that I actually put my effort in it, it was finished in less than two weeks.

The torso part is crocheted and the sleeves are knit. For the neckline and the hemline I made some semi-circle scalloping to put some posture in them. Linen is so tricky as it begins to curls around the edges driving perfectionists like me crazy.

The final touch was the ceramic button I bought from Tampere crafts fair a couple of years ago. The second I saw the button I though about my mum and I just had to buy it though I didn't even know where to use it.

I'm really happy with this project, the colour and material are just perfect for her. (The cookie quotation is there because I kept thinking about those oat cookies by Jyväshyvä and its tv ads with endless fields)

Emma

2012-01-15T17:44:00.005+02:00

I cannot make speeches, Emma . . . If I loved you less, I might be able to talk about it more.

pattern: Emma's Mittens by Minh Hoang
yarn: Rowan Creative Focus Worsted
needles: 4 mm

This was a fantastic pattern! I loved every second of knitting these mittens, probably due to the combined effect of a good pattern and lovely yarn. The mittens made of my dream yarn (look at the previous post) were not that warm so I decided to knit another, larger pair to go with them. But to be honest, I chose the yarn because my friend left for her exchange year and I miss her a lot. And no, she is not particularly a fan of mustard yellow, but she kept looking for this coloured yarn relentlessly during the autumn. So, you know, one of those things that you would never normally associate with a person but you do, only because of a silly, wonderful memory.

Anyways, the quote above is from Austen's Emma, one of my favourite books by her and one of the favourite quotes from the book (the swooning moment when Mr Knightley and Emma talk things through). He is one of my fave Austen guys, only to be triumphed by Captain Wentworth. What are your Austen faves? Any specific fave renditions?

2012-01-12T16:52:00.003+02:00

Name meaning for Eugenia: "well-born", "noble"

pattern: Eugenia's Mittens by Mollie Woodworth
yarn: Vuorelma Veto, 0.7 skein
needles: 2,5mm

My friend was knitting socks from yarn that actually made my heart flutter. I saw the skein from the other end of the room and I almost leapt for it and did the Gollums. The yarn was soft, woolly and... perfectly pink. Just the pink I love (by the way, the photo doesn't do justice for the colour). Imagine my glee, when I found that same yarn and that same colour in Lahti during my mid-winter break. I had to buy it, almost hipblocked a couple of poor old ladies who were unfortunate enough to get in my way in the Xmas market. After skimming through my rav queue for a cool project, I ended up doing Eugenia's Mittens though the pattern calls for worsted yarn. With the sportweight dream yarn I had to modify the pattern a bit, but it turnt out quite nice anyways. I recommend the pattern!

2012-01-09T09:37:00.006+02:00

Piggy dress with udders

Quite some time ago I found a hideous dress at UFF, but the fabric was lovely, kind of cold piggy pink and shone like satin. So I took the dress home for 1 euro and cut off at least half of the hem (originally the dress reached ankles). Then I took a pencil and a normal glass and started drawing udders on the folded extra fabric (folded so that I get two long udder strips at the same time). I sewed the udders by using the drawn lines, turned inside out and titivated the hem line by stitching near the edge on the right side. Then I just sewed the new edge on the dress.

Left a small cleft between the beginning and the end of the hem, so that the fabric doesn't pull when I sit or actually try to move my legs.

All in all, this is now one my favourite dresses since the colour is absolutely delightful and the hem looks kinda girly in pink (or then again it might just look like udders or a tablecloth, the latter being the original source of this modifying project)

2012-01-08T18:57:00.007+02:00

Vegan Key Lime Pie (or really just a Lime Pie, since the limes in this are just limes)

Crust:
- 11 dairy and egg free digestive biscuits
- 100 g dairy free margarine
- 1 Tablespoon of Fair trade syrup

- Smash the biscuits into fine crumbs
- Add melted margarine and syrup and mix
- Pat onto a tin with a removeable rim with bottom covered with baking sheet (until it's just a thin layer without any sides)
- Bake in 175 deg about 15 min or until the crust gets nice darker colour

Filling:
- 5 ripe limes
- 400 ml Soyatoo whip cream or Go Green! whip cream*
- 4 "egg yolks" made with No Egg**

- Wash the limes well and grate the green peel of at least 3 limes
- Add "egg yolks" made of egg replacement product and whisk together
- Cut the limes in halves, save at least 1 lime for decoration
- Squeeze lime juice into the mixture and whisk
- Pour mixture on baked crust in the tin
- Bake in 175 deg for 15-20 min or until the filling begins to look a bit more solid but is still soft and pale***
- Let cool in the room temperature and then move to fridge
- Once solid, remove the rim
- Decorate with a couple of lime slices and grated peel

*The cream serves as a replacement of condensed milk, so the soy or oat product should be rich, thick and solid and quite sweet. If not sweet, add one tablespoon sugar into it.

**didn't put any specifics on how to use the egg replacement since different brands have different instructions. No Egg contains metylcellulose, which sounds bad but is actually plant based fiber.

***make sure that the filling doesn't bake too much and turn brownish, since the limesh green won't show through it. If it starts going brown before the time is up, move it lower.

2012-01-07T18:59:00.014+02:00

Do you still have the wall calendar from the previous year and do you want to avoid adult responsibilities for half an hour or so? Here's what to do (transforming paper into awesomeness has never been my strong suit. I was actually the girl in kindergarten or school who used the whole sheet of paper just to cut a tiny flower. Just saying :D ):

- Take that calendar, some glue and scirrors. (A ruler, too, if you do not want to scratch your table beyond use)

- Fold the paper by using the ruler's edge or the scissors' edge. The lines in the calendar are fantastic for us without any kind of spatial or geometric abilities.

- Cut the paper by using the folded lines. The envelope should have something like two small, identical wings, a short nose (that's the flap that closes the finished envelope) and a long tail.

- Fold the wings in and add glue on them. Fold the tail on the gluey surface. Now it should pretty much look like an envelope.

- Rummage through your paper can or your paper stash and cut address windows of different shapes. Glue them on the envelopes.

- There you go! Now you have at least 12 breathtakingly cool envelopes (okay, who am I kidding? At least they're better than the regular blanc ones).

2012-01-03T14:35:00.005+02:00

What would be the use of immortality to person who cannot use well a half an hour.

- Ralph Waldo Emerson -

pattern: Hourglass by Bev Elicerio
yarn: DROPS Fabel, miscellaneous skeins, don't really know how much
needles: 2,0mm

Good Heavens... It took me almost 4 shoddy weeks to knit these socks and almost every single minute of it was, well, not hell particularly, but extremely tiresome. Don't really even like the way they look anyways, so the question remains: why did I begin to knit these in the first place? An utmost short story even more miniscule, I'm trying to clean up my Ravelry queue and I needed a pair of socks. So, here they are. Not particularly proud.

2011-12-10T14:42:00.005+02:00

Lives are snowflakes - forming patterns we have seen before, as like one another as peas in a pod (and have you ever at peas in a pod? I mean, really looked them? There's not a chance you'd mistake one for another, after a minute's close in

- Neil Gaiman -

pattern: Rovaniemi n:o 89 by Eeva Haavisto
yarn: DROPS Fabel, a half skein white and a little less than one skein black
needles: 2,5mm

This pair is the last of the Xmas presents this year, so now I can sit back and concentrate on my BA paper and a bit slower projects like my Estonian lace shawl. I screwed up one part of these mittens, so I have to return to this pattern one day. Nothing to die for, but even the small errors irritate the shit out of me. All in all, I don't think my brother notices the errors or gives a rat's arse for that matter even if he did.

2011-12-02T12:41:00.006+02:00

Butterflies are self propelled flowers

- R.H. Heinlein -

pattern: Vedenharmaa Perhosmyssy by Inga Jaanson
yarn: DROPS Alpaca, 50g (and even less)
needles: 3,0mm and 3,5mm

I just dote on Viron Suurin Käsityölehti, the Estonian handicrafts magazine, not to mention Estonian patterns and handicraft culture in its entirity. They are really femme and fun and draw inspiration from the handicraft history of their country.

This butterfly hat was really easy to knit, the pattern was well written (had just one error, on line 4 in the chart) and it looks kinda nice on my weird shaped head that usually presents any hat in a not flattering light.

2011-11-23T17:12:00.006+02:00

pattern: Puolukkajakku by Lene Holme Samsoe
yarn: DROPS Alpaca, 6 skeins
needles: 2.5mm and 3mm

This was the project I earlier refered to as "the godboring cardigan". Well, I finished a week ago, but the depressive dark season we call winter is here, the photo shooting time has been minimal, almost non-existent. The pattern was great, I made the torso part a bit longer, as usual, but otherwise it was perfect. The front ribbing pulls the front up a bit, but that's okay - this cardigan has become my winter cheer-up top already.

(That's my psycho look, don't know why I do it in this pic.)

Living Next Door to Alice

Edit. About those bobbles in the cardigan - they're were hell to knit. Those bastards kept slipping to the wrong side and I had to dig them out with the needle. But the previous Knitscene, issue winter 2011, had a great article about knitting bobbles (and nupps etc). The article taught for example how to knit a 3-stitch bobble without turning the piece. Seriously recommend that article.

2011-11-21T22:30:00.003+02:00

pattern: Aphrodite by Jeannie Cartmel
yarn: Araucania Ranco Solid, less than one skein
needles: 2.5mm

The pattern was absolutely perfect, well written, really fast but fun to knit. Nevertheless I loathe these socks: I always go for these stripey yarns, because they look awfully nice on skein, but somehow I simply detest them when the yarn is knit. And I never seem to learn. Ranco Solid was a fantastic yarn, but looks horrible (methinks) and the pretty lace pattern by Jeannie Cartmel is completely overshadowed by this hideous Transformer.

Everytime I go shopping for yarn, I should hold onto the pics of these kinds of socks. Unfortunately, the most fantastic word for these kinds of yarns is not translatable into English, but in Finnish it is hilarious: Pätkärääkättyä lankaa.

2011-10-25T20:10:00.005+03:00

I spray the sky fast. Eyes ahead and behind. Looking for cops. Looking for anyone I don't want to be here. Paint sails and the things that kick in my head scream from can to brick. See this, see this. See me emptied onto a wall.

- Cath Crowley: Graffiti Moon -

pattern: Vivienne by Kim Hargreaves
yarn: Patons Merino Wool DK 8 skeins, Debbie Bliss Cashmerino DK 1 skein
needles: 3.5mm

This is a HEAVY modification of Kim Hargreaves' Vivienne. I just loved the pic of the sweater in her book Precious, but I'm not just cut out for seams. So I knitted everything I just could in round which eventually led to a sweater that only remotely looks like Vivienne and has the same number of stitches cast on at the beginning. But the main thing is that I'm happy with it and it'll be perfect for the winter.

I was especially content with how the raglan part turned out. I probably could have survived with less buttons but once I kept going with the button holes I just didn't realize to leave wider gaps between them... and the bonus thingie: if you look at the pic, you can actually see where I (once again) ran out of yarn and had to use another brand. The difference between the yarns isn't that notable and truth to tell doesn't bother me, but it is visible once you see it.

And no, this is not the god boring cardigan, it is still in progress. And no, I don't smear public properties with spray paints but I just simply find graffitis wonderful.

2011-09-18T18:08:00.002+03:00

pattern: Fischernetze by Elke Becker
yarn: Sandnes Garn Sisu, 75g
needles: 2,5mm

This pattern was just like made for me: the only thing Fischernetze has is the charts for the lace pattern. That's it. As I am completely unable to follow any kind of pattern with funky heels or toes, this was effing perfect! Not to mention that the pattern is easy as extra fatty pecan pie but it still looks awfully nice. Perhaps I'm done with the socks for this winter, time to move on with my bigger, more boring project called "Neverending Torture of Knitting a Cardigan with Thin Yarn".

Limahl - Neverending Story

2011-09-12T21:58:00.010+03:00

pattern: 126-4 Socks with pattern in "Delight" and "Fabel"
yarn: the same Fabel yarn by DROPS as in the previous sock entry
needles: 3mm

pattern: my own
yarn: some Rowan yarn
needles: probably 3mm?

The first socks I made of leftover yarn I used in the colourwork socks in the previous sock entry. I haven't made anything for my mum in a while so I had to knit something out of guilt. The pics are not really good because the lighting was bad all around the house and there was an eager and curious alsatian snout pushing into the pictures everywhere else except in the stairs. The socks stayed at my mum's so these will have to do.

The latter pair was knitted in Edinburgh because it is a truth universally acknowledged that watching a film without something on the needles is an impossibility in itself for a knitter. Unfortunately I have forgotten which yarn I used, as some time has passed since my time in Edinburgh. But anyways, the pattern was some easy cabling and the socks are extrasmall; they're a Xmas present for my friend with tiny feet. I've postponed blogging the pink socks since I haven't had the chance to take any pics of them while being worn. Finally my other friend with small feet and petite ankles popped in for a visit and I managed to take pics. Cheers, M :)

This is definitely a sock season. The evenings are getting darker and rainier and there's yet another pair of socks on needles.

Little Red Riding Hood and the Wolf by Roald Dahl

2011-09-05T15:34:00.006+03:00

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Her hat is a creation that will never go out of style; it will just look ridiculous year after year.

- Fred Allen -

pattern: Southmoor Hat by Erica Jackofsky
yarn: Sublime Bamboo & Pearls dk, 100g
needles: 3,5mm

My mum bought me a Knitscene magazine a month ago and I just had to cast on this hat straight away. To be honest, I'm not a hat person and with my eyeglasses on, most hats look least to say weird. But this pattern was so lovely that maybe I'll sacrifice a couple of pairs of contact lenses so that I can wear it at least once this winter. The ruffly end of the pattern didn't make any sense to me so I improvised and blocked reeeeaally precisely - the two methods that can save pretty much any effed up knitted piece.

Knitscene was a positive surprise, the autumn issue of 2011 had at least 3 patterns I want to knit really soon.

2011-09-01T23:20:00.005+03:00

I am constant as the northern star,

Of whose true-fix'd and resting quality
There is no fellow in the firmament.

Shakespeare - Julius Ceasar

pattern: 126-4 Sock with pattern in "Delight" and "Fabel" by Drops Design
yarn: DROPS Fabel, unicolour white and print 151p
needles: 3mm

Drops have really good colourwork patterns in their webpages and the patterns are available in many languages. Fabel was really good yarn, the print yarn was a bit light in some parts and hence the colourwork looks a bit blurry in a couple of places, but that's only because I chose to use white as the background colour. But all in all, one skein of Fabel was enough for a pair of socks and seems to be good quality.

2011-08-31T20:36:00.013+03:00

Browsing the dim back corner

Of a musty antique shop
Opened an old book of poetry
Angels flew out from the pages
I caught the whiff of a soul
The ink seemed fresh as today
Was that voices whispering?
The tree of the paper still grows.
- Terri Guillemets -

pattern: Klänning med hålmönster by Käthe Fog (Kreativ Stickning nr 13 / 2011)
needles: 4,0mm
yarn: Novita Ilona, 600g

I tried a Swedish knitting magazine for the first time and the result actually kind of good and the abbreviations were easy enough. So no linguistic problems, but once again the pattern was a bit too short: the lace pattern should begin around mid waist, in my dress it begins just below breastline. I made completely different sleeves, because the original pattern called for t-shirt sleeves and I'm not a big fan of those. Anyways these sleeves are a bit more femme, I think. The yarn is some really old yarn I found stashed in my drawers, probably bought it all back when I started knitting in the first place.

The pics are taken in my new fave café called Kahvila Runo. It's a fantastic café in the older quarter of Tampere and absolutely perfect for any romanticist!

Pics from the upstairs gallery. The colours are mysteriously spicy which contrast nicely with the light colours dowstairs. The lighting is kind of dim and it creates this cozy, intriguing old parlour atmosphere.

The dowstairs is filled with wonderful little details I could browse all day. Like old poetry books and beautiful mirrors and pieces of art. I don't know about the coffee selection since I don't drink any, but the tea selection is breathtaking! I don't think I've ever been to a café before with such a repertory of teas! The chairs are as if made for knitting, especially the extracomfortable armchairs by the windows. Needless to say that downstairs with supersized windows, the lighting is perfect for any kind of knitting project.

On top of all this, the personnel are extremely friendly and people with allergies should ask if there are any pastries or cakes that do not contain particular allergens (we've already tried dairy free and glutein free pudding - yum!).

Kahvila Runo
Ojakatu 3
33100 Tampere

2011-08-13T12:17:00.005+03:00

A wise old owl sat on an oak; the more he saw the less he spoke; the less he spoke the more he heard; why aren't we like that wise old bird?

I sewed this owl kettle warmer for my Ravelry Swap partner, because she likes owls and teas. The fabric is actually the same vintage tunic fabric I used in the bunny. There's an insulation layer under the colourful fabric which ensures that the kettle stays warm long.

Vegan Choc-almond-banana cupcakes

makes 12 medium-sized cupcakes

dough

- 2 bananas
- 250 ml soy cream
- 2 ½ tsp baking powder
- 1 ½ tsp vanilla sugar
- 3 ½ dl wheat flour
- ½ dl sugar
- 2 tbsp ground almonds
- 4 tbsp cocoa powder
- 1 dl rapeseed oil
- 50 g ground chocolate

frosting

- 100 g room temp margarine
- 300 g icing sugar
- 50 g cocoa powder
- 40 ml coconut cream

Pre-heat oven to 180 celsius degrees. Crush bananas into paste and add the soy cream. Combine dry products (flour, powders, sugars, chocolate crumbs and almonds. Add to banana soy cream and mix all ingredients. Add oil and mix well. Divide into cupcake pan. Bake for 20 to 25 min or until firm.

Add sifted icing sugar and cocoa powder to room temp margarine and blend well. Add coconut cream a couple of teaspoonfuls at a time to mixture. Blend 5 min or until frosting becomes fluffy.

Humility

2011-07-18T19:41:00.011+03:00

Humility is like underwear. Essential, but indecent if it shows.

- Helen Nielsen -

Pitkän postaustauon vuoksi rämäytän kaiken viimeaikaisen samassa postauksessa ja koska olen töiden vuoksi evakossa vanhempieni luona, olen saanut käyttää kuvien valmisteluun veljeni kuvaohjelmaa. Ohjelmaa, joka paljastui ihan mielettömän hienoksi keksinnöksi, mutta joka valitettavasti tuottaa jättitiedostoja. Niinpä suurimmalla tod.näk. bloggerini räjähtää piakkoin. Kun kotiin pääsen, tyydyn taas vanhaan ohjelmaan.

Onnistuin kerran tekemään Suuren Käsityölehden kaavoilla aivan mahtavan pupu-pehmiksen, mutta koska olen varmaan heittänyt kyseisen lehden sotkille ja alleille, yritin vääntää samanlaista pitkäkorvaa ulkomuistista. Ei mennyt ihan nappiin, mutta saaja on pieni lapsi, joka ei varmaan kauheasti saumoja tuijottele. Matskuina käytin vanhaa lakanaa ja kirjavaa Marimekko-tunikaa.

Pupun taustalla näkyy päiväpeitto, joka on minun vanhassani huoneessani. Se on taivasvanha ja olen saanut sen suht pienenä perheystävältä. Perheystävä on perheetön mies, joka ei tuommoisia pitsipeittoja kaivannut eikä kaipaa vieläkään kuulemma, vaikka hänen äitinsä on virkannut peiton kauan kauan sitten! Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että lapsena en pitänyt peitosta ja se on kokenut kovia leikeissä, mutta nyt viisaampana ja nöyrempänä ajattelin kunnostaa muutamat revenneet kohdat.

Katselin juuri peittoa ennen kuin kuvasin sitä ja totesin, että tuijottamalla sitä tarkkaan ja kiristelemällä hampaita saattaisin saada raapastua tosta ohjeenkin kasaan (ellei joku lonkalta pysty heittämään näin hämäristä kuvista, että mikä virkkaustilkku on kyseessä). Ohjetta voisin käyttää sitten hamassa tulevaisuudessa, kun olen ohittanut lasten hankinnan, keski-iän ja kaiken muun elämän ja ennen kaikkea kandini. Tampereen makkari kaipaisi kipeästi päiväpeittoa, mutta laskeskelin, että tuommoisen vääntämiseen minun vauhdilla on mennyt varmaan 2-3 vuotta, jos puuhailee muita juttuja niinko perhettä tai töitä siinä sivussa (elikkäs hatunnosto A:n äidille).

malli: eri neulemallikirjoista
lanka: Sublime Soya Cotton dk ja Red Heart Eco Cotton Blend
puikot: 4 mm ja 3mm koukku

No niin, sitten siihen surulliseen kohtaan. Neulaisin miehen siskontyttärelle kesämekon ja otin koot yhdestä aikasemmin tekemästäni mekko-ohjeesta. Puikkojen ja langan koko sama ja käsiala just sitä mitä vaadittiin, mutta lopputulos - mekko ehkä noin 3-4 veelle eikä 1,5 veelle kuten oli tarkoitus. Olkapäät antaa vielä sen verran periksi, että saattaa mennä t-paitana vielä 5-6 veenä. Että eipä taida mennä käyttää sit tänä kesänä.

English version will be added later - my brother wants the computes, he's dying to see some X-men cartoons.

Because of a long break in blogging, I'll just throw everything I've done lately in the same entry (and since I'm staying at my parents' because of my work, I'll get to use my brother's nice photoshop. Photoshop that genuinely was really fine, but produced Hulk-sized files and thus crammed my blogspot. The blogspot account probably explodes any time now. As soon as I get back home, the old Windows photoshop will do just marvellously.

A long time ago I managed to whip up a cool bunny toy with Suuri Käsityölehti (a Finnish craft mag), but as I probably have tossed the whole magazine away, I tried the same kind of bunny with a gut feeling. It's not a rose, but hey, even the potato blossoms. The recipient of the bunny is a 2-year-old, so I likely won't receive any kind of Martha Stewart criticism. The material used for the bunny come from an old sheet and Marimekko tunic.

In the background you can see my old bed spread that I left in my old room when I moved out. It's as old as the hills and got it from a family friend as a child. The family friend in question is a man without a family and he didn't need a lacey spread like that (and last time I checked, he still didn't need it), even though it's crocheted by his mother. As to my great shame I must admit that I didn't like the bed spread as a child and it's been handled rough in plays, but now as older and wiser I've decided to mend what's broken.

I began to take a closer look at the spread when I dug out my camera for the pics and maybe, just maybe, with a lot of hard work and tears I might be able to write down the crochet pattern for the spread (unless someone recognizes from the hazy pics which crochet pattern is in question). The pattern could come in handy after I have gone through getting-a-family stage, middle age and all other life and most importantly, my bachelor thesis paper. The bedroom in Tampere is screaming for a bed spread but with my speed it must have taken at least 2 to 3 to crochet a spread like that (so respects for the family friend's mother).

Then the bad news. I knitted a summer dress for my man's niece and used some parts of the pattern I tried some time ago. The needle and yarn size and the gauge was the same as required but the dress turned out to be fitting for a 3 to 4 years old child rather than 1,5-year-old as was planned. The shoulders flex just enough to fit even a 6-year-old. So I guess she won't be wearing the dress this summer after all.

Razors

2011-05-01T17:45:00.005+03:00

Like I said, you make your choices and you live with them and in the end, you are those choices.

- Battlestar Galactica: Razor

malli: Razor Cami by Katie Marcus
lanka: RYC Bamboo Soft, 280g
puikot: 4mm

Olin hamstrannut jostakin alennuksesta RYCin Bamboo Softia neljä kerää, kun alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä joku kiva lastenvaate, mekko tai kesätoppi yms. Hetkisen Ravelry-jonoa tuijotettuani päätin kuitenkin kokeilla tätä Razor Cami -toppia (toppi on roikkunut jonossani Ravelryyn liittymisestä asti). Pitkän selkäni kanssa 4 kerää eivät riittäneet mihinkään, joten metsästelin taas kissojen ja koirien kanssa lisää lankaa ja sain kuulla eräältä lankakauppiaalta, että RYC on sulautunut Rowanin kanssa yhteen ja lankojen valmistus on lakkautettu. Aijaijai... Epätoivoiseltä Lahden reissulta kuitenkin jäi käteen kaksi kerää samaista lankaa. Kuka ei rakasta onnellisia loppuja?

I once hoarded four balls of RYC Bamboo Soft, since the original idea was to knit something for a toddler, a dress or a summer top or something that sort. After staring at my Ravelry queue, I decided to take on a Razor Cami that's been hanging in my queue since the day one in Ravelry. With as long back as I have, 4 balls of yarn was nowhere near to suffice for the tank top and so I began a feverish quest for extra yarn. A yarn shop owner told me that RYC had merged with Rowan and the yarn was discontinued. Needless to say how much that distressed me. However, as a result of a desperate trip to Lahti, I obtained two extra balls. Who doesn't love happy endings?

2011-03-22T19:17:00.002+02:00

Lykke Li - Get Some

malli: Haaviston lapaskirja, Kotka no. 22
lanka: Sandnes Sisu
puikot: 2,5mm

Piti ennen kunnon kevään alkua neulasta vielä vikat lapaset, kun viime aikoina vanhat kunnon luottolapaset ovat alkaneet hajota käsiin. Koska kevät tekee laiskaksi, päätin tehdä mahdollisimman helpon ohjeen Haaviston kirjasta, tosin kolmella langalla pelleily tekikin hommasta yllättävän hidasta.

I had to knit one more pair of mittens before the beginning of the real spring, since my old reliable mittens are getting a bit dodgy. Since I'm always a bit lazy around this time of year, I decided to knit a easier pattern from Haavisto mitten book, but in the end fooling around with three different yarns made the process surprisingly slow.

Fail

2011-03-13T12:01:00.004+02:00

Sometimes you wake up. Sometimes the fall kills you. And sometimes, when you fall, you fly.

- Sandman -

Sain käsiini mitä ihaninta sukkalankaa, josta oli pakko aloittaa joku sukkaprokkis. Koska olin niin kauhean hätänen, tulin valinneeksi ihan väärän projektin. Lopputulos: karmeat sukat, jota pätkärääkätty lanka ei ainakaan imartele. Mutta meneepähän kevät käyttöön Conversejen kanssa. Aina ei voi onnistua.

Tätä lankaa ajattelin kokeilla kyllä uudestaan, ehkäpä vähemmän pätkävärjättynä tai yksivärisenä (kun nuo pätkikset eivät ole ihan tuolta lempparipäästä). Puffa-lankaa ei löytynyt Ravelrysta, mutta sen verran tiedän siitä, että lankataiteilija on lahtelainen, eli minun kotikulmilta. lankoja pystyy ihailemaan ja ostamaan tästä blogista.

malli: Veronik Avery - Tabi Socks, muokatulla varvasosalla.
lanka: Puffa-lanka, väri Aarnimetsä, 80g?
puikot: 2,5mm

I got the loveliest skein of sock yarn and I just had to start a sock project. Because I always jump the gun, the odds are that I choose the wrong pattern. The outcome: horrid socks, which the striped yarn doesn't flatter the least. But they are useable with Converse this spring. One cannot always succeed.

On a positive note, I have to try again this yarn, perhaps as less striped or single colour (multi-stripe-dyed yarn isn't actually my favourite). I couldn't find Puffa-lanka on Ravelry, but that much I know about it that the yarn artist is from my home town, Lahti. The yarn can be admired and bought in the following blog.

2011-03-07T17:07:00.003+02:00

You're on earth. There's no cure for that.
- Samuel Beckett -

DROPS design Jumper with shirred pattern in yoke
lanka: DROPS Alpaca, 500gr
puikot: 5mm ja 4,5mm

Tätä paitaa varten opettelin magic looppaamaan, mikä onnistui todella kivuttomasti Ullan ohjeilla. Nyt vain ärsyttää, että on aikasemmin äheltänyt sen sijaan että olisi opetellut noin yksinkertaisen tekniikan. Joka tapauksessa, tästä paidasta tuli kyllä ehdoton lemppari! (loppuhuomautuksena: kerrankin tuli oikean mittainen toi keskivartalo-osuus ko lisäilin reippahasti senttejä pituuteen, noin 10 cm)

For this jumper I actually taught myself the magic loop technique which was surprisingly pain-free with the help of Ulla. Now the only thing that pisses me off is that I didn't look up this technique before but kept fumbling without it for ages. In any case, this jumper became my absolute favourite! (on a final note: the jumper actually fits because I addes some extra centimetres to the torso part, about 10cm or so)

2011-02-11T20:02:00.002+02:00

So we grew together
Like to a double cherry, seeming parted,
But yet an union in partition,
Two lovely berries moulded on one stem

- William Shakespeare, A Midsummer Night's Dream-

malli: sama ko edellisessä entryssä, eli omasta päästä modaten
lanka: Novita Nallea tämäkin, mutta sävyä 569, 105g
puikot: 3mm

Tykkäsin niin paljon sukista, jotka tein ystävälleni, että päätin neulaista itselleni samanlaiset, mutta eri sävyisestä langasta (vaikka sitä ei kuvista huomaa. Tämän ja edellisen entryn sukat näyttävät mielestäni miltei identtisiltä). Tämän urakan jälkeen ajattelin kokeilla Lahdesta ostamaani paikallislankaa, Puffa-lankaa. Ostin sitä ensin yhteen Ravelryn swappiin, mutta herkulliset ja laadukkaan tuntuinen lanka houkutteli ostamana yhden vyyhdin omiinkin projekteihin.

I liked the socks I made for my friend so much that I had to knit a pair for myself too, but I used a bit different shade of yarn (even though one couldn't spot that fomr the pics. The socks in this entry and the socks in the latter entry look almost identical, me think). After this trial I'll just have to try out a new yarn called Puffa-lanka, which I bought from Lahti and which is a local yarn brand. I originally bought one skein for a Ravelry swap, but it had such nice colours and it felt so smooth that I had to buy a skein for my own project too.

Late

2011-02-02T16:21:00.004+02:00

Better three hours too soon than a minute too late.

- William Shakespeare -

Postaukseni aiheena on myöhässä oleminen: ystäväni ja joululahjasukkien; joululahjasukat ovat siis juuri tälle miltei koko ajan myöhässä olevalle ystävälle.

malli: omasta päästä sovellettu joskus neuletekniikkakirjasta opitulla palmikolla
lanka: Novita Nalle, 110g
puikot: 3mm

Sukkien piti valmistua jo reippahasti tammikuun puolella, mutta tuskainen koulutyö viivästytti etenemistä koko ajan ja sitten kun pääsin vauhtiin - lanka loppui. Tadaa. Tämä on nyt kolmas kerta kun Novitan langoilla neuloessa lanka on loppunut kesken ja olen metsästänyt kissojen, koirien ja pussirottien kanssa lisälankaa vain huomatakseni, että kyseinen lanka/langan väri on otettu pois myynnistä. Näissä sukissa jäi kiinni kärkikavennuksesta, mutta sain Ravelryn kautta onneksi apuja. Sukat valmistuivat, mutta reippahasti myöhässä - sopii sukkaparin tulevalle omistajalle kuin nyrkki hattuun.

Ystäväni tulee 20min - 3h myöhässä jokaiseen tapaamisen enkä voi olla kadehtimatta häntä (oikeastaan ainainen "olet taas myöhässä" -nalkutukseni on silkkaa kateutta): mitään ei ikinä tapahdu ilman häntä, mutta hän ei joudu odottamaan mitään. Minä kun taas perseilen paikella vähintään puolituntia ennen varsinaista tapaamista ja mietin 30 min hoo moilasena, että miten tässä taas näin kävi. Joskus saatan olla rohkea ja riskeerata: lähden niin, että olen vain 10 min liian aikaisessa. Poikkeuksena on tietysti eräs toinen ystäväni, joka varmasti luulee, että en ikinä saavu ajoissa mihinkään, koska häntä tavatessa olen aina noin 5-10 min myöhässä ja anteeksipyytelen. Mutta kaiken kaikkiaan Shakespeare voi painua tässä asiassa kuuseen: koko ajan etuajassa oleminen on vähän hupsua.

The subject of my post today is being late: that in relation to my friend and socks; these particular socks were made for my constantly tardy friend.

The socks were supposed to be ready already in January but the finishing touch was delayed because of the hellish nightmare of schoolwork and just when I got going again - yes, I ran out of yarn. Yippi-ki-yay. This is the third time when I knit something with Novita and the particular yarn or the yarn colour is not sold anymore when I come back to look for more. And with these socks, all I needed was the yarn for the toe decreases, but luckily I got help via Ravelry. So the socks were finished but veeery late - suits like a glove for my belated friend.

My friend shows up 20min - 3h late in every meeting and I can't help envying her (my perpetual bitching "you're late again" is actually nothing but vehement envy): nothing ever really happens without her and yet she never has to wait. I ,on the other hand, fool around at the rendezvous point at least half an hour before meeting and spend my 30 min thinking how on earth it happened again that way. Sometimes I get really bold: I might leave so that I'm only 10 min too early. The only exception is my other friend, who probably thinks I'm late every where I go, since whenever I meet her, I'm 5-10 min late and stutter apologies and excuses. But all and all, Mr Shakespeare can bite me in this matter: being constantly too early is just plain silly.

Greg Laswell - Comes and goes

An Education

2011-01-17T16:26:00.004+02:00

I've never let my school interfere with my education.
- Mark Twain -

malli: omasta päästä reippahasti mielikuvitusta käyttäen sekä epätoivoisesti soveltaen
lanka: Cascade Baby Alpaca Chunky, about 150g
puikot: 6mm

Huhuh, on tullu pidettyä sekä neulonta- että blogitaukoa. Syynä aivan helvetillinen koulu- ja arkiahdistus, joka luonnollisesti koostuu kaikenlaisesta pakollisesta tekemisestä niinkuin normaalikoulussa suoritettavasta aineopettajakurssista ja porukoiden 50+50 -pippaloista. Ennen joulua sain neulaistua muutamat joululahjat, mutta yksikään niistä ei ehtinyt kuvattavaksi, koska aikataulu oli suht kireä (aaton aattona lahjat pakettiin jne.) Mutta nyt sain neulottua todella unelmalangasta itselleni läppäpipon, jota olen himoinnut jo vähän aikaa.

Lankana oli siis Cascade Baby Alpaca Chunky, jota silittelin jo kaupassa haltioissani. Muutamat jäätävät pakkaspäivät saivat minut kinuamaan itselleni perinteistä läppäpipoa, jossa olisi pitkät tupsut, mutta ravelrysta ei oikein löytynyt mitään kivaa ensivilkaisulla. Soveltamiseksi meni, mutta olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Ja lanka on unelmantuntuista iholla

Tarkoituksena olisi vielä kasata ystävälle sukat joululahjasukkien tilalle, jotka kuulemma olivat puolta kokoa liian pienet (se on niin tarkkaa...)

Phew, this has been such a long blog and knitting sabbatical. A hellish school and everyday stress has absolutely taken every pinch of energy in me and I've had to do everything ranging from my teacher courses in a combined middle school/upper secondary and my parents' 50+50 birthday party. Before Xmas I managed to knit a few Xmas pressies, but none of them were photographed due to a massively hectic schedule (pressies were wrapped the day before Eve etc.) But now I finished this hat with earflaps, the kind of hat I've been desired for a while.

As the yarn I used Cascade Baby Alpaca Chunky, which I already petted in the shop. A couple of icy, frosty below zero days got me begging for traditional earflap hat with long tassels, but I couldn't find any cool pattern from ravelry when I skimmed through the patterns. So I just had to go with the intuition, but I'm really excited about the outcome. And the yarn is McDreamishly soft.

I should knit a pair of woollen socks for my friends to replace the ones I gave for Xmas, that pair was half a size too small (this is precise science)

Pimeä Onni

2010-12-02T10:37:00.004+02:00

Promise me no promises,
So will I not promise you:
Keep we both our liberties,
Never false and never true:
Let us hold the die uncast,
Free to come as free to go:
For I cannot know your past,
And of mine what can you know?
- Christina Rossetti -

malli: Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia, nro 6. Kotka
lanka: DROPS Alpaca
puikot: 2,25mm

Ohje oli tooooodella nopea neuloa ja tällä mallilla ajattelin neulaista vielä ainakin yhdet lapaset Lahden Joulupuu-keräykseen (Joulupuu löytyy Lahden kauppahallista). Kyseisessä touhussa siis on tarkoituksena ostaa tai tehdä lahja ja luovuttaa se Joulupuulle, jonka jälkeen lahjat jaetaan perheisiin, joissa joulupukki syystä tai toisesta ei muuten vierailisi. Joulupuusta saa valita, että tahtooko antaa lahjan minkäikäiselle tytölle tai pojalle. Itse nappasin pakettikortit 0-1v. tytölle ja 16-17v. pojalle (tuo jälkimmäinen ikäryhmä kuulemma saa vähiten lahjoja tämän projektin kautta, joten yritän nyt puolustaa altavastaajaa).

Mutta nämä lapaset siis lähtevät pukinkonttiin ja toivottavasti ilahduttavat taas vähintään yhden viikon verran ystävääni, kunnes hän talvitradition mukaisesti hukkaa lapaset paikkaan X.

Joulua silmällä pitäen käväisin Lahden Muotsikan joulumyyjäisissä. Opiskelijabudjetilla mentiin, mutta mukaan tarttui ihania, omaperäisiä joulukortteja ja kukkaropussukka. Olin aikaisemmin kuolannut Jenniken blogissa ihanasta violetista kankaasta tehtyä kukkaroa ja kipaisin noutamaan omani pois samalla. Tavaran säilyttäminen kukkaroissa on minun tapani luoda jotain järjestystä hyvin kaaottiseen elämäntapaani ja voin ylpeydellä sanoa, että tiedän tarkalleen missä kohtaa laukkua omaisuuteni yleensä (koska ne ovat siististä pienissä kukkaroissa).

Violetti siis Jenniken kätösten tekemä, kaksi muuta ovat Marimekkoa. Vaaleanpunainen on siis yleensä lompakolle ja avaimille, vihreässä on bussikortit ja pienemmät kolikkokukkarot (jotka ovat Marimekkoa, mutta eivät näy kuvassa) ja nyt tähän violettiin pääsi sitten kännykkäni ja muistikorttini.

Yllä Rossettia, ajattelin joulukuun kunniaksi postailla vähän naisrunoilijoiden aikaansaannoksia.

This pattern was extremely quick to knit and I'll probably knit another pair with it to Lahti's Joulupuu -charity campaign (Joulupuu Xmas tree can be found in Lahti market hall). The campaign is about buying or making a present and donating it to Joulupuu, which will distribute the presents to families which Santa Claus might for some reason forget to visit. You can choose whether to give a present to a boy or a girl of any given age group. I picked present cards for a0-1 year-old girl and a 16-17 year-old boy (the latter one is the age-gender group that receives least Xmas presents via Joulupuu each year, so I'm standing by for the underdog.)

But this pair in the picture goes to Santa's knapsack and hopefully will bring joy to my friend during those couple weeks she is able to look after them (after which she accidentally dumps them somewhere, never to be seen again)

The Xmas is coming and so I visited Lahti's School of Design Xmas market. I have my strict student's budget, but I hoarded a stack of wonderful, original cards and a purse. I had earlier in Jennike's blog drooled on one lovely purse made of violet fabric and I just had to claim it. Stashing my propesty into these kinds of purses is my way of controlling the hectic chaos called my life and with pride, I declare to know most of the time the exact spot where my stuff is in my bag (thanks to these babies)

The violet one is made by Jennike and the two others are Marimekko. In the pink one I keep my wallet and set of keys, in the green one my buss cards and smaller coin purses (which are by Marimekko, but not in the pic) and now my new gorgeous violet purse will hold my cell phone and memory sticks.

Above some Rossetti, I thought that in the honour of December I could intorduce some women poets.

Frost and Chills

2010-11-20T11:54:00.005+02:00

The way a crow

Shook down on me
The dust of snow
From a hemlock tree

Has given my heart
A change of mood
And saved some part
Of a day I had rued.

- Robert Frost -

malli: Eesti kindakirjad
lanka: DROPS Alpaca
puikot: 2,25mm

Näistä lapasista on vähän kuvia ja vähän sanottavaa, koska ne eivät ole kaikkein onnistuneimpia tekeleitäni. Malli ei ollut kiva, mutta tulipahan tehtyä. Piristykseksi kuitenkin vähän jäätävän kylmää järveä ja vielä jäätävämpiä sorsia.

Otin kuvaa alpakkalapas-villityksestä, ylemmällä portaalla sneak-a-peek valmisteilla olevista versioista. Noista kaikista lapasista yhdet on menossa liimatehtaalle (eli pesukoneeseen huopumaan askartelumatskuksi), kun ne ovat hajonneet korjauksen ulottumattomiin, yhdet ovat menossa joululahjoiksi ja kahdet noista kuuluvat tällä hetkellä omaan ulkovarustukseeni.

Ja lopuksi eilisen kylmyyskohtauksen hoitoon:

Yksi purkki soijakermaa
Kaksi purkkia tomaattipureeta
Yksi valkosipulinkynsi
Kasvisliemikuutio
Oreganoa
Pippuria
Chilijauhetta

Basilikaraita

Yksi basilikapuska
Kaksi ruokalusikallista rypsiöljyä
Pippuria

I have very few photos and very little to say about these mittens, since they certainly are not from the best ones I've made. Even the pattern wasn't nice, but hey, at least they're finished. To perky up the pic, here's a view of an ice cold lake and even cooler ducks.

Here's a collage of my alpaca mitten frenzy, on the upper step a sneak-a-peek of a pair of mittens under construction. One of these pairs is going to go bye-bye (in a washing machine to felt into crafts material), since they've broken beyond repair, one pair is going to be a Xmas gift and two pairs are part of winter apparel at the moment.

And to banish the chills-attack I had yesterday:

One carton soy creme
Two cartons tomato puré
One clove of garlic
Vegetable bouillon cube
Oregano
Pepper
Chili powder

Basil seasoning

One basil shrub
Two tablespoons of rape oil
Pepper

Frost

2010-10-25T21:56:00.004+03:00

CMX - Vainajala

malli: kirjasta Eesti Kindakirjad by Elo Lutsepp & Irina Tammis
lanka: DROPS alpaca
puikot: 2,25mm

Monkeys and leafless trees

2010-10-23T18:23:00.005+03:00

As a child I was the best tree climber in our neighbourhood, I was like a little monkey. I've never been afraid of hurting myself or a little physical discomfort.

- Rachel Weisz

malli: Monkey by Cookie A.
lanka: vironvilla
puikot: 2,25mm

Pidin edellisesti Cookie A.:n ohjeesta hieman enemmän kuin tästä Monkeysta, mutta kyllä tälläkin ohjeella varsin mukavat sukat tuli. Mutta jälleen kerran sukista tuli vääränkokoiset, joten ne lähtevät ystävälle etukäteisjoululahjaksi Tampereelle.

I liked the previous Cookie A. pattern a bit more, but this Monkey pattern turned out fine too. Once again the I knitted a tad too big socks so these have to go to my friend in Tampere as an early Xmas gift.

Mitten Lethargy

2010-10-12T21:24:00.005+03:00

A book must be an ice-axe to break the seas frozen inside our soul.

- Franz Kafka

malli: peruslapanen omasta päästä
lanka: kaikki samaa kokoa olevat jämät
puikot: bamboo Knitpicks 2,25mm

Näihin nyt olen käyttänyt runsaasti aikaa (ne uinuivat laatikon pohjalla yli puoli vuotta, kunnes sain taas uuden inspiraation) ja runsaasti lankoja (kaikki La Droguerien ja Cheval Blancin, Lanettin, DROPS babyn etc. jämät). Nämä olivat myös ensimmäiset lapaset, joissa olen kokeillut tehdä vuorta suoraan poimimalla aloitussilmukat ja neulomalla toisen lapasen kiinni alkuun.

Värikkäiden vartalovoipurkkien alla on yksi uusista lempparikirjoistani: The Virgin Suicides. Kiskaisin lukea kirjan samalta seisomalta ja harkitsen nyt hakevani vähän lisää Jeffrey Eugenidesin tuotantoa. Tämä kirja oli sellainen, joka herätti minut pitkästä horroksesta, jossa en ole voinut lukea muuta kuin juuri ne pakolliset koulukirjat.

I've used a quite lot of time (they've been lying in one of drawers for months and months) and yarn (all the bits of La Droguerie and Cheval Blanc, Lanett and DROPS baby etc.). These were also the first pair of mittens in which I've used the seamless lining technique (picked up the stitches at the beginning of the cuff and knitted another mitten at the beg of the other)

Beneath the colourful body butters is one of my new favourite books: The Virgin Suicides. I took and read the book at once and consider borrowing or buying some more of Jeffrey Eugenides works. This book was one of those that woke me up from a deep literary lethargy in which I haven't been able but read only the compulsory study material.

Viljameri / Ocean of Wheat

2010-09-28T08:10:00.003+03:00

Can ye fathom the ocean, dark and deep, where the mighty waves and the grandeur sweep?

Fanny Crosby

malli: Pomatomus by Cookie A.
lanka: Vironvilla, yksi kiekko
puikot: 2,5mm

Ensimmäiset Cookie An sukat valmistui!!! Oli todella ihana ohje, niin helppo, että pystyi vaan pistää neuloen pitkiäkin aikoja putkeen (ja katsoa samalla Gleetä ja Supernaturalia). Lankana oli joku vanha, monivärinen vironvilla, jossa väriraidat olivat aika isoja. Tästä syystä sukissa on max kahta eri sävyä :D

My first pair of Cookie A. socks are finished! I loved the pattern, it was so easy that one could rounds in a row without checking the pattern (one also watched Glee and Supernatural at it). I used some old, multicoloured Estonian wool, which had quite huge colour stripes. Thus there are max. two different shades in the socks.

Seven causes

2010-09-27T19:19:00.004+03:00

All human actions have one or more of these seven causes: chance, nature, compulsions, habit, reason, passion and desire.

Aristotle

Sain uuden blogger-tunnustuksen JenniKelta (kts. blogini linkkilista reunassa ->). Kannattaa tsekata kyseinen blogi, mitä ihanimpia kuvia ja kuvituksia! (Lahden tyttöjä, kyllä huomaa, että Muotsikassa on lahjakasta väkeä :) )

Ja koska viimeksi aika-ulottuvuus-syistä en ehtiny pureutua seitsemään eri tunnustukseen minusta, kiskaisen nyt Aristoteleen mukaisesti koosteen itsestäni.

Chance: Olen maailman huonoin voittamaan mitään kilpailuja ja yleensäkin minun nakittaminen Onnettareksi on tuhoon tuomittu missio. Tästä huolimatta olen anonyymi arpalipukkeiden ostaja.

Nature: Luonnoltani olen impulsiivinen, äkkipikainen ja nopea leppyjä. Mutta noin luonteen ohi luontokysymyksiin, kaikista viherpiiperryksistäni huolimatta Akilleen kantapääni ympäristön kanssa on kuumat, pitkät suihkut, joista poden henkistä krapulaa.

Compulsions: Olen pakko-oireisen peloissani siitä, että jonain yönä varas hiippailee sisälle, joten saatan tarkistaa ulko-oven lukon ja ikkunat noin 3 kertaa illassa. Kotoota poistuessani ja nukkumaan mennessä tarkistan, että hella on poissa päältä (ns. "nolla-nolla-nolla-nolla -syndrooma"

Habit: Aamulla herätessäni minulla on tapana avata ensin kone ja katsoa läpi sähköposti, facebook, blogi ja sääennuste - tässä järjestyksessä. Aamu heittää häränpyllyä, jos aamurutiini rikkoutuu (kts. edellinen kohta)

Reason: Järkeily ei ole ikinä ollut vahva puoleni, ei niin missään asiassa. Tämä pätee kaiken yliluonnollisen pelkäämisestä loogiseen päättelyyn. Pelkään vieläkin katsoa peiliin ollessani yksin kotona, koska pelkään näkeväni jonkun muun itseni lisäksi ja en uskalla nukkkua jalka tai käsi sängyn ulkopuolella - järkevistä (?) syistä.

Passion: Aku Ankka -temperamentistani huolimatta olen tullut usein lopputulokseen, että intohimosta on hyötyä useassa asiassa elämässä, kuten projekteissa ja koulunkäynnissä. Temperamenttini myös tekee minusta lojaalin ystävän ja olen valmis puolustamaan läheisiäni sekä ihanteitani viimeiseen asti.

Desire: Mielitekoni ja tahtoni ovat moninaiset, vaihtelevat ja usein hyvin vahvat. Muutama vakkari on kuitenkin jäänyt: Rakastan avokadoa, tahdon joskus matkustaa Irlantiin ja aion adoptoida lapseni tai ryhtyä sijaiskodiksi.

Näiden detaljien siivittämänä laitan palkinnon kiertoon seuraavilla mahtaville blogeille, joita kuikuilen usein:

Neuleaddiktio

Minä itte!
Diutun Kirjaimia
sitä tätä tota

Unelmia ja Lankaa
(täältä olen ekan palkintoni saanut, mutta tahdon nyt muistaa vastavuoroisesti)

scowl at the cowl

2010-09-13T18:21:00.005+03:00

Delicious autumn! My very soul is wedded to it, and if I were a bird I would fly about the earth seeking the successive autumns. -George Eliot

Syksy tuli ryminällä. Juuri kun kirjoitan tätä, vettä tulee kuin saavista kaataen (asialle on vielä rumempikin ilmaisu, jossa yhdistyy Esteri-neiti ja hänen takalistonsa). Olen yleisen kouluahdistuksen lisäksi aloittanut jo syysneuleet ja yhden talvineuleen, mutta vastoin aikaisempia tapojani, en ole neulonut vielä yhdelläkään luennolla. Tämä taas voi johtua siitä, että diipa-daapa-luentoja alkaa olla suhteellisen vähän ja pitää olla valmis kirjoittamaan muistiinpanoja ilman että huutaa luennoitsijalle "tää rivi vielä! tää rivi vielä!".

malli: mallikerta nappastu Designer Knittingista, muuten sovellettu päästä
lanka: Sandnes Kitten Mohair, 60g
puikot: 4mm

Syksyn kunniaksi tein itselleni cowlin ja sain vähennettyä samalla lankakasojani. Lakko on kestänyt jo vuodenvaihteesta saakka eikä ole tehnyt tiukkaa, vaan oikeastaan on saanut vanhoihin, hamstrattuihin lankoihin ihan uutta näkökulmaa.

Eli tuommoista palmikkoa ja langankiertoa koko cowlin. (Taustalla sateinen Tampere ja meidän uuden asunnon takapiha)

Työn alla kaikenmaailmanlangoista kootut lapaset, joissa vuori sisällä ja Cookie A.:n Pomatomus-sukat vanhasta vironvillasta.

Ylläoleva George Eliot muuten sen takia, että koulussa alkoi nyt romantiikan ja viktoriaanisen ajan brittiläinen kirjallisuus.

The autumn came with a crash and a bang. As I write this, it rains cats and dogs (and probably ten thousand other species of mammals). Besides the general agont with school, I've started my autumn knittings and one winter knitting, but against my previous habits, I have not knitted during the lectures. This is probably because there are less ineffectivis otiosis -classes and more of those classes where I must be able to write down something without screaming at the lecturer 'let me finish this row! this row!!'.

For the autumn's coldness sake I made a cowl and managed to reduce my yarn stashes a tad. My yarn strike has endured since the new year and it doesn't even pinch yet, but it has actually given a new point of view for the old yarn. The cowl is all cables and yarn-overs ( on the background you can see the rainy Tampere and the backyard of our new block of flats.)

We're reading Romantic and Victorian period British writers at school, hence the Eliot above.

Clothing Swap

2010-09-02T08:54:00.007+03:00

Kuvamatskua ja yhteenvetoa Lahdessa olleesta clothing swapista eli vaatteiden vaihdosta (siis ei siinä perinteisessä mielessä)

Minä ja ystäväni olimme paikalle jo muutamaa minuuttia ennen tapahtuman alkamista, minulla kaksi pussia vaatteita ja kenkiä, ystävällä hervoton Ikea-kassi. Pointtina oli siis tuoda ns. valuuttaa mukanaan, jota vastaan sitten sai napsia muiden tuomia tavaroita itselleen. Kukaan ei ollut kyttäämässä, että kuinka paljon kukin rohmusi, vaan mentiin omantunnon ja kohtuuden nimissä.

Porukkaa oli jo heti tapahtuman alkaessa todella paljon, joukossa muutama lapsikin. Tavara alkoi vaihtaa omistajaa mielettömällä nopeudelle, kun ihmiset kokeilivat ja mallasivat ja neuvottelivat. Meillä oli vastavuoroinen hillintäkampanja menossa ystäväni kanssa, molemmat muistuttelivat toisiaan, että onkohan siellä vaatekaapissa silti vielä tilaa ja onko nyt tuokin vaatekappale varmasti sellainen, jota tulisi käytettyä. Tämän takia kannatti olla kumppani matkassa.

Ystävän haalimista oli ilo seurata, kun tällä ihmisellä on minun mielestä maku hanskassa ja huippuunsa teroitetut kirppisvaistot. (plus pienempi jalka kuin minulla ja Murphyn lain mukaisesti kaikki todella hienot kirppiskengät ovat kokoa 36-37. nim.merk. En ole katkera, mutta.)

Tässä bloggeri mallailee itselleen kivaa mekkoa, joka oli oikeankokoinen muuten mutta aivan liian lyhyt tähän selänpituuteen. Mutta se olikin juuri tuo dekoltee-kohta, joka minua viehätti, joten tämä kappale meni paidaksi.

Emme jääneet paikalle kuin ensimmäiseksi puoleksitoista tunniksi, mutta sen perusteella voimme kyllä sanoa, että olipa onnistunut clothing swap!

Here is some pic material and a summary of a clothing swap in Lahti.

My friend and I got there a couple of minutes before the beginning of the event. I brought two bags of clothes and shoes with me, my friend hauled a ridicilously heavy Ikea bag with her. The idea was to bring so-called currency with you and for that currency you could take things other people brought. Nobody was breathing down your neck and watching how many things one hoarded, the only inhibitor was common sense and conscience.

There were quite a lot of people even from the beginning, even a few children. Clothes etc. began to change ownership with lightspeed, as people tried clothes on, bargained and negotiated. We had a reciprocal restrain campaign going on, my friend and I kept reminding each other of the ongoing, complete lack of space in our wardrobes and questioning the necessity (or lack thereof) of certain pieces of clothes. This why it was great to have a companion along.

It was fun to watch my friend's clothes collecting, since I admire her taste in clothes and her jury-rigged but almost perfect instincts of tackling flea markets and second hand events. (plus she has a smaller foot and it is a truth universally awknowledged that the best second hand shoes are always size 36-37.)

The blogger was trying on this fabulous dress, which turned out to be of perfect size if a tad too short for a back long as mine. Anyways, it was the cleavage part I fell in love with, so the dress is going through a transformation under the sewing machine's needle as we speak.

We stayed there only one and a half hours, but with that we can concur that the event was a big success!

Kohteliaisuus

2010-08-30T04:44:00.002+03:00

Tällaisen sain Nöpöstiinalta Unelmia ja Lankaa -blogista, käykää katsomassa. Kiitos ja syvä niiaus!

Seuraavaksi tulossa asiaa clothing swapista, kunhan saan taas purettua kamerasta ison läjän kuvia ja tuunattua loppuun sieltä mukaan tarttuneen kappaleen.

Florencia

2010-08-17T15:17:00.013+03:00

Ihailen sanoinkuvaamattoman paljon ihmisiä, jotka uskaltavat ryhtyä yrittäjiksi omilla ehdoilla ja omintakeisilla, tuoreilla ideoilla. Lahden Florencialle ei voi muuta kuin kumartaa ja niiata kaikenkaikkiaan suurenmoiselle suunnitelmalle ja toteutukselle.

Kokonaisilme näyttää niin huolettomalta, mutta samalla täydellisen harkitulta ja tasapainoiselta. Tila on jätetty avoimeksi, mikä luo taivaallisen harmonisen tunnelman (voisin ostosten sijaan istuskella liikkeessä uiskennellen mielenrauhassa ja odottaen inspiraatiota.)

Minuun iski heti liikkeen kenkävalikoima, josta poiminkin mukaan viime postauksessa näkyvät korkkarit. Kenkäpaljouden helminä on parit merkkikenkiä, kuten Pradaa ja Marc by Marc Jacobsia (elleivät silmäni pettäneet).

Vaatteet on tarkkaanvalikoituja ja todella hyväkuntoisia, sanoisin, että jo hyvin vaativaan makuun. Liikkeessä liihotellessa tekisi mieli koota itselleen täysi uusi garderobi kenkineen koruineen (sillä kenkien lisäksi koruja on vino pino) ja keinua ulos mukanaan vielä kukkia, aitoon keskieurooppalaiseen tapaan.

Vintagevaatteiden lisäksi Florencia myy Awen vaatteita, jotka täydentävät liikkeen hyvin rauhallista värimaisemaa ja joiden esillepanotapaan suorastaan ihastuin.

- Florencia -
Lahdenkatu 14, 15140 LAHTI

Liike tarjoaa siis yksilöllisten vaatteiden lisäksi kukkia, kukkasidontaa ja tilakoristelua. Florencia nousi ehdottomasti sellaisten lahtelaisten liikkeiden listalle, joita mainostaisin ehdottomasti käymisenarvoisena jos Lahteen tulee turisteloimaan.

Kannattaa käydä katsomassa myös liikkeen sivut, joilta löytyy lisätietoa ja blogi.

Coming up...

2010-08-14T12:26:00.003+03:00

...taas uuden myrskyn lisäksi tulossa bloggaus toisesta ihanasta liikkeestä Lahdessa, jossa käväisin. Liikkeessä sain myös lopetettua pitkään kestäneen ristiretkeni, jonka päämääräni oli löytää vanhat nahkengät arkikäyttöön. (En yleensä sporttaa nahkaa, ainakaan uutena, mutta öljy-yhdisteistä kasattu uusi kenkä versus vanha nahkakenkä -tappelussa nahka taitaa vetää ekologisen kanveesi-iskun.)

Ensi viikolla lisää vintage- ja kukkaliikkeestä (voiko olla parempaa yhdistelmää?) Florenciasta, kun pääsen paikan päälle kameroineni.

Coming up: besides yet another storm I'll be blogging a fantastic shop I visited today. In the shop I brought to an end my long crusade to find a pair of vintage leather shoes for everyday use. (I'm not usually a big fan of leather, at least new leather, but in the 'new oil compaund pleather shoes versus good old vintage leather shoes' fight leather shoes will throw the killer blow ecowise.)

Anyways, next week more about the vintage&flower shop Florencia, as soon as I manage to visit it again with my camera.

Autiotalo

2010-08-10T18:30:00.008+03:00

Mä reppuselässä sinua vien
sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien
Dingo: Autiotalo

Lupasin tehdä Autiotalosta koosteen heti, kun saan luvan ja kameran mukaan kaupungille. Eli tässä se tulee!

- Autiotalo
Vintage
Second Hand
Re-styler
Unique Desiqn
vaatteita
asusteita

Liike on todella henkeasalpaava, tulee olo, että ei tiedä mihin katsoa ensimmäisenä, koska joka puolella on jotain katsottavaa. Kuitenkin tavaramäärästä huolimatta kaikki on järkeenkäyvässä järjestyksessä, esimerkiksi suurin osa vaatteista on värien mukaan asetettu rekkeihin. Itseään kiinnostavien tavaroiden etsimisestä on tehty todella helppoa.

Vaatteita löytyy 40-luvulta asti sekä naisille että miehille. Kenkävalikoima on hengästyttävä ja laukkuja löytyy ällistyttävä kavalkadi. (Ihanana yksityiskohtana: kenkien joukosta löytyy kalossit, maailman käytännöllisin keksintö korkkarinaisille heti compeedin jälkeen)

Ihanien tavaroiden esillepanon kruunaa ns. rekvisiitta, kuten vanhat laatikot, sohva ja ah niin ihana hella. Hella oli minusta mielettömän hieno veto!

Kyllä. Nuo ovat hanskoja ja niitä on lisää. Sisäinen Southern Belleni meinasi siirtää tilini tuohon liikkeeseen ihan vain saadakseen kaikki nuo hanskat.

Liikkestää saa loistavaa ja ystävällistä palvelua. Autiotalossa uskaltaa katsella ja hypistellä rauhassa, mutta todellakin myyjältä tohtii kysyä apua, jos mielessä on jotain tarkempaa.

Rautatienkadulla sijaitseva Autiotalo on ehdottomasti torilta lähtiessä 10min kävelymatkan arvoinen. Myytävät tuotteet ovat hyväkuntoisia, tarkoin valittuja ja kuntoonsa sekä laatuunsa nähden oikean hintaisia. Ja mikä parasta: sovituskoppina toimii suljettava alkoviosa liikkeestä, jossa myyjän sanojen mukaan mahtuu vaikka tanssimaan. Ei ahdista.

Autiotalo
Rautatienkatu 4, LAHTI
ti-pe 10-17, la 10-14

Ilmoitusluontoista/ to Whom It May Concern

2010-08-07T16:21:00.002+03:00

Vaatteidenvaihtoilta tulossa Lahteen! Lauantaina 21.8.2010 klo 12:00-16:00 Pikkuvesijärvenpuistossa.

"Tuo tullessas, vie mennessäs" - Kaikille avoin ja maksuton vaatteiden kierrätys- ja vaihtotapahtuma.

Paikalle jääneet tekstiilit ja asusteet lahjoitetaan Lahden Kodittomat Kissat Ry:n toiminnan tukemiseksi.

Clothing Swap - an opportunity for guilt-free "shopping" -

supported by Autiotalo

(Autiotalosta hieman enemmän alkavalla viikolla, kun pääsen kyselemään putiikinpitäjiltä, että saanko ottaa liikkeestä kuvia ja blogata niitä. Kyseessä on siis vintage-liike Lahdessa.)

Lederhosen

2010-07-27T05:30:00.008+03:00

Never wear your best trousers when you go out to fight for freedom and truth.

Henrik Ibsen

Pikkuveljellä oli rippijuhlat, joita sitten emännöin. Koska olen käyttänyt viimeiset vuodet pelkkiä hameita (toppahousuja ja verkkareita lukuunottamatta), päätin repäistä ja pukea housut. Olen nimittäin kateellisena katsellut kaupungilla kaikkia, joilla on minisortsit jalassa, sillä kaikessa kankaan vähyydessään niiden kanssa vilauttaminen on miltei mahdotonta. Olen määrätietoisuudella hankkiutunut eroon kangasvarastostani enkä osta uusia kankaita, joten kaivelin kätköistä juuri täydellisen kokoisen palan ruskeaa pellavaa.

Ohjeen kaivelin jostain Suuresta käsityölehdestä, oli muistaakseni joku Nuori suunnittelija -kaava. Ohjeet olivat jälleen kerran hirveät, mutta yllätyksekseni SK:n kaavoilla voi tuottaa ihan suht sopivia vaatteita ilman, että niitä on pakko pyöritellä ja vääntää.

Housuista tuli loppujen lopuksi tommoinen steampunkahtava lederhosen goes linen -kokonaisuus. Korkea vyötärö oli taivaallisen tuntuinen päällä, varsinkin kun se sopi vyötärön mittoihin. Pellava tosin tuppasi menemään ryttyyn ja rullalle kaiken sen istumisen kanssa juuri tuosta vyötärön kohdalta.

Steampunkahtavasta tuli mieleen: Regretsy.com. Aivan mahtava sivusto, jossa April Winchell valikoi tuotoksia Etsysta ja kirjoittelee niistä vähemmän asialliseen sävyyn. Oli pakko lukea koko sivuston sisältö muutaman päivän sisällä, kirjoittajan jutut ovat niin mehukkaita. (Tämä tuli siis mieleen tuosta steampunkista, koska kuten minäkin, monet muutkin liittävät sanan "steampunk" joka ikiseen väliin, rakoon ja reikään mihin sen vaan saa.)

My little brother had his confirmation and I was the hostess at the party. Since I've been wearing only skirts for the last few years (exceptions being winter trousers and sweatpants) I decided to put on trousers. I've coveted every single pair of minishorts I've seen around the town, since it is impossible flash any R-rated parts with those (unlike with miniskirts, for example). Since I've been resiliently obliterating my fabric stashes and refused to buy new fabric, I dug up a suitable piece of brown linen.

The pattern is from a Finnish magazine, Suuri Käsityölehti, and if my memory serves me well, it was a pattern designed by a young designer (from 13 to 18 years old). In my honest opinion, the written part of the pattern was poorly done, but much to my surprise the pattern itself worked well enough to produce a functioning piece of clothing.

The trousers/shorts turned out to quite steampunkish/lederhosen goes linen -style. The high waist felt wonderful, especially since it fit quite perfectly. The linen fabric tends to wrinkle and crease at the waistline while sitting, though.
About steampunk: check Regretsy.com. Absolutely splendid blog, where April Winchell presents some articles from etsy and writes about them in a less appropriate manner. I just had to read the whole contents of the blog, the writer's texts just tickle my fancy. (This I remember about steampunk, because in the blog you'll see that many people besides me are sticking steampunk-label on every damned project they can come up with.)

Mad as a Hatter/ Hullu kuin hatuntekijä

2010-07-20T20:00:00.005+03:00

And all your future lies beneath your hat.

-John Oldham

Designer Knitting haastoi uusimmassa numerossaan neulojat uhraamaan lankaansa ja aikaansa auttaakseen Kenian Aberdare-vuoriston alueella syntyneitä lapsia. Hypotermia on todellinen uhka pienten lasten eloonjäämiselle kehittyvissä maissa ja päästä haihtuu huomattavan paljon lämpöä, joten villahatut- ja pipot ovat erinomainen avunantokeino. Pipot jakaa kenialainen järjestö Flying Kites. Järjestö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, näin minua informoitiin, kun otin yhteyttä. Kertoivat, että hattuja otetaan hyvin mielellään vielä vastaan vaikka kuinka paljon, kaikki värit ja pienten lasten koot kelpaavat, kunhan ovat tarpeeksi paksua ja eristävää tekoa.
Hatut ja pipot voi lähettää osoitteeseen:

Flying Kites
604 Thames Street, Newport
RI 02840, USA

Täydellinen jämälankaprojekti. Itse pistin menemään Gjestalin Brisit (kuvassa mustat, valkoiset ja siniset osuudet), Lanettea (vaaleanvihreät ja tummat vihreät raidat samassa pipossa) ja TeeTeen Primaverat (valkoraidallisessa pipossa vihreät osat). Kaikista langoista oli jäljellä vain pieniä nöttösiä, joista ei olisi tullut mitään fiksua ilman tätä projektia.

In its latest issue, Designer Knitting challenged its readers to sacrifice some of their time and yarn to help the small children born in the Aberdare Mountains of Kenya. Since hypothermia is a real threat for small children's survival in the developing countries and a notable amount of body heat is evaporated through the head, woolly hats and caps are an excellent way to offer support. The hats are distributed to those who need them via a Kenyan organization Flying Kites. As I contacted them, I was informed that the organization has no religious and political affiliation. They also added that more hats are still being accepted and needed and in any colour, warm material and infant size.
The hats and caps can be sent to the address above.

This is a perfect leftover yarn project. I myself used up all my Gjestal Bris (black, white and blue yarn in the pic), Lanett (light and dark green yarn in the same stripe hat) and TeeTee Primavera (green yarn in the white stripe hat). I had only small amounts of these yarns that would've become nothing useful if it wasn't for this donation project.

Lady Antebellum - Never Alone

Versatile Scarf

2010-07-01T17:48:00.010+03:00

Greek, Sir... is like lace; every man gets as much of it as he can.

- Samuel Johnson

malli: Haruni by Emily Ross
lanka: Wetterhoff Sivilla, 100g
puikot: 4mm

Sain ensimmäisen Harunini valmiiksi! Mahtava ohje, en yhtään ihmettele miksi siitä on tullut suuri lemppari huivin neulojien keskuudessa. Ekaan versioon käytin mustaa lankaa, huivin kuvio pääsisi ehkä enemmän oikeuksiinsa värikkään langan kanssa.
Otin huivin heti käyttöön, se lämmitti kivasti myöhäisillassa mutta ei hiostanut, kiitos silkkisekoitteen. Haruni on siitä kiva, että se sopii niin moderniin vaatetukseen että vanhahtavaan tyyliin (ja näytti täydelliseltä antiikkihuivineulani kanssa).

I finished my first Haruni-shawl! It's a great pattern and I don't wonder why the knitting communities have embraced it with such a fervour. I used black yarn in the version number 1, but the pattern would probably be prettier with a colourful yarn.
I began to use the scarf immediately, it kept me warm in the late evenings but wasn't melting hot, thanks to the silk blend yarn. Haruni is a versatile pattern, it looks great with modern style but is perfect for a more vintage-ish style (and looks awesome with my antique shawl pin)

Midsummer night's dream

2010-06-23T17:59:00.008+03:00

Swift as a shadow, short as any dream;

Brief as the lightning in the collied night.

-Midsummer Night's Dream-

Työstän Harunia parhaillaan, valmistuu juhannukseksi tai juhannuksena. En tiedä vielä. Harkitsen myös vaatekaappiini kerääntyneiden pitsirimpuloiden purkamista ja laittamista uuteen, toisenlaiseen uskoon.

I'm working on Haruni-shawl, it should be finished by the Midsummer Day or during the Midsummer Day. Don't know yet. But what I do know is that all those lacy, cutie tops and babydolls are going for a makeover really soon.

The Forest

2010-06-15T13:46:00.005+03:00

Have you ever walked late at night through a forest when you are first in love?

- Conrad Veidt

malli: Haaviston lapaskirjasta
lanka: DROPS Alpaca
puikot: 2,25mm

Piti nyt sitten korkata Eeva Haaviston Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia -kirja. Vaikutti tosi kivalta ja lapasetkin onnistui mainiosti.

I had try my new book, Eeva Haavisto's Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia. It seemed great and my mittens worked out just fine.

Hood

2010-06-10T12:14:00.009+03:00

Clouds come floating into my life, no longer to carry rain or usher storm, but to add colour to my sunset sky.

Rabindranath Tagore

malli: Shiri Mor - Round the Corner Hoodie, DK Winter 08/09
lanka: Patons Washed Haze Aran, 800g
puikot: 4,5mm

Iisakin kirkkoni valmistui, tätä hupparia on väännetty viime syksystä saakka. Todella kiva ja helppo ohje, mutta toteutus ei onnistunut niin hyvin. Kyseinen ohjehan on tehty muotoja mukailevaksi ja unohdan aina, että muotoni eivät selän pituuden kanssa noudata standardimittoja. Elikkäs lopputuloksena on huppari, jonka lantiolevennykset osuvat vyötärön kohdalle.

My Saint Isaac's Cathedral is finished (it's a cathedral that was being built more than 40 years, thus is symbolises well these kinds of eternity projects.). I've been knitting this hoodie since last autumn. It's a really nice and easy pattern, but the realisation wasn't such a success. After all, this pattern is made for a form hugging hoodie and I always forget that my back is a pat longer than the standard sizing. So the outcome is a hoodie whose hip additions hit my waist.

Two teas to thirty-two

2010-06-04T20:00:00.006+03:00

We had a kettle; we let it leak:

Our not repairing made it worse.
We haven't had any tea for a week...
The bottom is out of the Universe.
~Rudyard Kipling

Koska kotona istuskelu ja neulominen alkoi tympiä, suunnistin Lahden Vaarin kahvilaan neulomaan ja nauttimaan iltapäiväteetä. Kahvilan baristana olikin vanha lukiokaveri ja istuskelin tunnin jos kolmannen juomassa teetäni.
Because sitting home and knitting started to pall, I headed to a local café in Lahti to knit and enjoy my afternoon tea. As it turned out, my schoolmate from upper secondary was working as a barista and I sat there drinking tea three whole hours.

Yo-juhla-aika hyppäsi nurkan takaa ja yllätti minut. Olen nyt koko viime viikon yrittänyt raapia kasaan jotain päälle pantavaa ystävän sisarusten lakkiaisiin. Nyt tänä aamuna tahdoin vihreän mekkoni kanssa jonkin päähineen, joten aloin kauhealla kiireellä väsätä tämmöistä tukkalaitetta (taitaapi olla enkunkieliseltä nimeltään 'fascinator'))
The matriculation season caught me off guard and this week I've been scraping together a presentable outfit for my friend's siblings' party. This morning I began to yearn a headpiece of sorts to go with the green dress. With a terrible hurry I started to make a fascinator.

Vähän lähempää, ehkä vähän liiankin lähempää. Teos sattuu nyt olemaan sarjassamme niitä joita ei kannattaisi kauhen läheltä ihailla. Mutta kiire mikä kiire. Paremmalla ajalla ajattelin tehdä itselleni sellaisen missä on vähän verkkoa ja silkkiä.
A closer look, perhaps a too close. This piece happens to be one those one really shouldn't admire too close. But I cannot help being in such a hurry. Maybe some other time I'll make a headpiece with netting and silk.

silmissä vihertää / I see green

2010-06-02T00:56:00.012+03:00

Ostin eräästä Lahden retroliikkeestä muutama vuosi sitten retroa kangasta, joka vaikutti niin ihanalta silloin mutta on silti lojunut kangasvarastoissani käyttämättömänä. Kesämekon tarpeessa kaivoin sen esille ja pyöräytin tehdä mekon johon sain kokeilla vähän lisää kumilankapoimutusta.

A few years ago I bought retroish fabric in a retro shop in Lahti and it seemed really wonderful back then but has been laying around ever since. In a need of a summer dress I dug up that fabric and sewed one with foldings.

Sen sijaan, että olisimme kuvanneet mekkoa kovin perusteellisesti, jäimme koukkuun takapihan sammal- ja saniaiskerroksiin.

Instead of taking thorough photos of the dress, we got hooked on layers of moss and fern.

Tässä lähempää kankaan kuosia. Ja jotain kosteikolla kasvavaa, violettia kukkaa (anteeksi, biologian opettaja, yritin aina kuitenkin parhaani)

Here some closer look at the fabric's print. And a violet flower growing on wet land. (forgive me, biology teach, I always did try to do my best)

Kapteeni Amerikka. Captain America.

Teeman mukaista fiilistelyä. Some vibes to go with the theme.

..... ja lopuksi eko-vinkki suoraan 70-80-luvun taitteelta! (siis Kääpä -nimisen kaupan muovipussista napattuna, sain sen ihan kaupan päälle sieltä retroliikkeestä)

.... Kaiken muun heittäminen luontoon on varmaan sitten ihan okei.

CMX - Ainomieli

2010-05-30T23:20:00.006+03:00

Shall I not have intelligence with the earth? Am I not partly leaves and vegetable mould myself.

- Henry David Thoreau

Kaupasta ostetut salaatit viihtyvät kumman hyvin keittiön ikkunalla.

Basilikaa saan tungettua miltei jokaiseen ruokaan salaatista kastikkeisiin. Parasta se on pizzassa tomaattipureen päälle levitettynä. Yhteen pizzaan menee aika paljon basilikaa, mutta jos kasvattaa sitä omalla ikkunauladalla, niin kyllä ne siitä takaisin kasvaa todella nopeasti. Basilikaa, oliiviöljyä ja vähän pippuria mortelliin ja sitten pizzan päälle.

malli: b13-17 bonnet by DROPS design
lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo DK, 50g
puikot: 2,5mm

Tämän hilkan teinkin sopimaan sen kietaisumallisen vihreän lastenmekon kanssa, joka oli viime postauksessa Täytyy toivoa, että päähine sopii lapselle, kun minun tietouteni lasten kokojärjestelmästä on jotakin nollan ja hyvin negatiivisen numeron väliltä. Noh, miehen sisko saa todella söpön tiskirätin, jos ei lapsen päähän sovi.

The salads bought from the grocery store thrive on our kitchen window sill.

I can put basil into any food from salads to sauces. At its best it is spread over the tomato puré in pizzas. One pizza requires quite a lot of basil, but if basil is cultivated on the sill, it'll grow back in no time. Basil, olive oil and some peppar into a mortar and then spread on the pizza.

I knitted this bonnet to go with the child's green wrap dress that was in the previous post. Fingers crossed that the hat fits the child, since my knowledge of the children's size system is something between zero and a very negative number. Oh well, hubby's sister is going to have a very fancy dishcloth if the bonnet doesn't fit.

Austenisque

2010-05-28T16:41:00.012+03:00

Kesäloma ja luppoaika on saanut minut ompelemaan jo neljättä päivää putkeen lastenvaatteita. Lastenvaatteethan ovat kaiken kaikkiaan mielenterveyden kannalta hyödyllisiä: nopeat projektit luovat välitöntä mielihyvää ja lastenvaatteisiin voi tunkea kaikki ihanat kankaat, mitä itse ei välttämättä päällään pitäisi.

Kaivoin esille jonkun vanhan Ottobren ja kaivelin suuren suurta kangaskasaani. Tämän kietaisumekon tein ukon siskontyttärelle esi-80-lukulaisesta (ei siis tietoa, että mitä retroa on) lakanasta ja kirpparilta keräämästäni pitsistä. Kietaisut tulevat taakse ja edessä on tuommoinen rimpsurypytys.

Mekon kanssa tein rimpsupöksyt. Näiden kanssa kokeilin nyt ekaa kertaa kumilankapoimutusta, joka paljastui tarpeeksi helpoksi ja vaivattomaksi tekniikaksi. Taidan siis suostua käyttää sitä joskus toistekin.

Viimeisenä kokoa 74cm tein lutrumekon jostain joustotrikoosta. Rakastan itse lutrukankaita ja nepparikiinnityksiä, mutta en tiedä onko tämmöset mekon hirveen käytännöllisiä ryömimisiässä oleville.

Kummipojalleni tein 70-luvun tyynyliinasta ja Marimekon autot-jämästä sortsihaalarin (koko 86cm) , johon yritin saada menemään molemmat kankaat kokonaan. Haalarin lahkeet olivat suht lyhyet ja sain taas käyttää nepparikiinnitystä.

Lopuksi vähän kesällä retostelua. Rakastan kesän aniliinisia auringonlaskuja ja suurpiirteisiä pilviä.

The summer and a lots of time in my hands have made me sew children's clothes four days in a row. I think that children's clothes are very mentally beneficial, since as easy and quick projects they bring instant gratification and one can use all the fabrics that one wouldn't use for adult's clothing.

I dug up an old Ottobre sewing magazine and some old fabrics. The ruffly green dress is made for Hubby's niece of pre-80's sheet and scraps of lace I've gathered from flea markets. There is some ruffle in the front of the dress and the fastening is in the back.

I made a pair of ruffly pants to go with the dress. I used rubber thread for the folding for the first time and it was relatively easy enough for me to use that technique some other time too.

The last piece of size 74cm clothing was this draping dress made of flex tricot. I myself love drapy tricot and snap fasteners, but am not sure whether this is very ideal piece of clothing for a crawling toddler.

For my godson I made overalls with short legs of a pillow case from the 70's and Marimekko cars fabric. I tried to use both of the fabrics entirely. Once again I got to use snap fasteners.

Finally, exhibiting some summer. I love aniline sunsets and broad-minded clouds.

Pilviin sopivaa musiikkia - some music to go with the clouds: Maurissa Tancharoen and Jed Whedon - Remains

Internet

2010-05-18T09:06:00.003+03:00

You can't take something off the Internet - it's like taking pee out of a pool.

Author unknown

Alustukseksi: Tein itselleni bikinit.

malli: Muokattu jostain Novitan topista
lanka: Garnstudio Cotton Viscose, 60g
koukku: 3,5

Päätin kuvata bikinit ilman mallia, kun mieleeni juolahti tuleva mahdollinen työni opettajana yhdistettynä bikinikuviin. Huhuh, vilunväristyksiä. Olisi aika julmaa, jos jotkut yläastelaiset löytäisivät vuonna X netistä tissiherutuskuvia enkunopettajasta enkä osannut päättää kummalla osapuolelle se olisi traumaattisempaa. En nyt yleensä koe bikinikuvia mitenkään loukkaavan paljastavina tai kovaäänisesti paheksu, mutta päädyin nyt lopputulokseen, että en poseeraa nyt näiden bikinien kanssa muuta kuin rantsulla... Sitten kun nuo vedet vähän lämpenee.

Ehkä varman päälle pelaamista, mutta mitä yleensä saa netistä pois nykyään. Minusta ainakin tuntuu, että kuuluu vaan iso SLURPS, kun informaatio katoaa ikuisuuksiksi Internetin ihmemaahan.

First of all, I crocheted a pair of bikinis.

I decided to photo these bikinis without a model, since in my head I started adding my possible future job as a teacher to bikini pics. Simply: chills of grossness. It would be quite cruel if some middle schoolers found almost-nude-pics of their English teacher in the year X and I can't decide which party would be more traumatized. I don't usually consider bikinipics offensive or disapprove of them loudly, but this time I just came to a conclusion not to pose with these anywhere else but on beach... As soon as the water in the lakes gets warmer.

Maybe playing it safe, but can you remove anything from the Internet nowadays. At least, I feel like there's just one big SLURP when information disappears into the Internet Wonderland for eternity

Jenni Vartiainen - Nettiin

2010-05-15T11:11:00.002+03:00

My salad day - When I was green in judgement.

William Shakespeare

Avokado-oliivi-paprika-yrttisalaatti, nams.

Salad with avodaco, olives, sweet pepper and herbs, yum.

Terry Jacks - Seasons in the Sun

2010-05-14T11:41:00.005+03:00

I know I am but summer to your heart, and not the full four seasons of the year.

Edna St. Vincent Millay

Kesä on täällä. En voi sanoin kuvata, kuinka taivaallista on hikoilla jokaisesta lihaksen supistumisesta tai pyydystää vuoden ensimmäinen auringonpistos. Kesä vie minulta kaiken järjen.

malli: Diagonal Lace Scarf by Helena Frank
lanka: Handmaiden Fine Yarn Sea Silk
puikot: 4,0 mm

Tämä lanka oli niin taivaallista, että jouduin hiplaamaan koko ajan jo valmistunutta neuletta samalla kun neuloin. Harmittelin joskus muutama vuosi sitten, kun sain tätä lankaa lahjaksi, että yksi kerä ei varmaan riitä mihinkään, mutta kyllä sillä yksi huivi valmistui meidän äidille synttärilahjaksi.

The summer is here. No words can describe how heavenly it is to sweat when even a single, tiny muscle contracts and to catch the first sunstroke of the year. Summer always drives me irrational and idiotic.

This yarn is so heavenly that I had to keep touching the ready knit as I knitted. I fretted a couple of years ago when I received the ball as a gift that one ball won't be enough, but as you can see, it was enough for a scarf.

Sään kestävä / weather-proof

2010-05-09T22:12:00.002+03:00

A woman's dress should be like a barbed-wire fence: serving its purpose without obstructing the view.

Sophia Loren

Pistin vanhan ulkoilutakkini uuteen uskoon, kun tarvitsin hameen, jossa on korkea vyötärö. Vyötärökaitale takana on koottu pienistä kankaanriekaileista, mutta en nyt saanut siitä kuvaa, kun kuvaajalla oli kamala kiire katsomaan TV-sarjaa.

Kangas on jotakin hyvin kestävää, jossa on ollut jonkinlainen vaellustakin suojakerros 80-luvulla. Jätin kaikki vahvikkeet ja nepparit kankaaseen kiinni ja käytin niitä osana hametta.

... Hame varmaan pitäisi silittää, että se olisi enemmän edukseen. Mutta täytyy myöntää, että tästä on nyt tullut minun lempparivaate. Ai miksi? Koska noin korkealla helmalla tiedän, että kauniisti sanottuna "arse" ei paista kun istuu.

I modified my old jacket, when I needed a high-waisted skirt. The waist strip in the back is made of shreds of fabric, but I couldn't get a picture of it since my photographer was too eager to start watching a TV-series.

The fabric is very durable, it used to have some rough-weather chemical treatment back in the 80's. I left all the collars and snap fasteners in their place and used them as parts of the skirt.

... I probably should iron that skirt to make it look more presentable. But I have to admit that this has already become my favourite piece of clothing. Why, you ask me. Well, because with this high waist I know that I'm not showing more than I want to *cough, butt crack, cough*

Ms. Brightside

2010-05-06T19:00:00.010+03:00

Smile when it hurts most.

Ensimmäisen yliopistovuosi alkaa tehdä loppua ja teen vähän sellaista henkistä tilinpäätöstä. Vuoden saldo:
- Neuleita (paljon, paljon, paljon)
- Uusia kavereita (kaiken kaikkiaan olo oli kuin ekaluokkalaisella ekana koulupäivänä - koko vuoden)
- Hermoromahduksia, itku- ja kiukkukohtauksia ja narttuilua
- Singstar-koukku ja tanssikohtauksia

Kaiken kaikkiaan tuli tehtyä itselleen selväksi, että opiskelen juuri sitä alaa, mitä tahdon tehdä kun kasvan isoksi.

malli: #24 Lace Beret by Kate Gagnon Osborn
lanka: DROPS Alpaca, 50g
puikot: 3,0mm

Taas pipo Kate Gagnon Osbornilta. Rakastan hänen mallejaan ja ohjeet ovat selkeitä, helppoja ja nopeita.

My first year in the university is closing to an end and I'm doing a (mental) balancing of accounts. This year's amount of balance:
- Knitting (lots and lots of)
- New buddies (It's like going to the first grade all over again - except the feeling lasted the whole year)
- Nervous breakdowns and hissy, crying and bitchy fits
- Got hooked on Singstar and dancing

On the whole, it has become perfectly clear that English is exactly the branch I want to work in when I grow up.

Another Kate Gagnon Osborn beret. I just love her work and her patterns clear, easy and fast.

Ruusuja / Roses

2010-04-19T09:11:00.003+03:00

How did it happen that their lips came together? How does it happen that birds sing, that snow melts, that the rose unfolds, that the dawn whitens behind the stark shapes of trees on the quivering summit of the hill? A kiss, and all was said.

Victor Hugo

En saanut Woodland Shawlia valmiiksi ajoissa - koska sähläsin kaikkea muuta siinä välissä. Joten tein tyynyliinan anopille, johon kirjoin sinisen ruusun.

I couldn't finish the Woodland Shawl in time - because I kept doing something else while I was supposed to knit. So I made a pillow case for my mother-in-law, in which I embroided a rose.

Frances Burney with gloves and socks

2010-04-13T11:18:00.006+03:00

I cannot be much pleased without an appearance of truth; at least of possibility I wish the history to be natural though the sentiments are refined; and the characters to be probable, though their behaviour is excelling.

Frances Burney

Olemme lukeneet koulussa Frances Burneya ja Jane Austen -fanina olen niin innoissani! Burney on siis vähemmän tunnettu brittikirjailija, joka kirjoitti psykologisia ihmissuhdekirjoja ennen Austenia (yksi hänen tunnetuista hahmoistaan on Willoughby...)

Lukiessani tein kynsikäshanskat. Pitäisi tehdä joskus todella femmet, viktoriaaniset kynsikkäät ajan muodin mukaisesti.

malli: omasta päästä, While Reading Frances Burney
lanka: DROPS Alpaca
puikot: 2,5mm

Ennen sitä sain alpakkasukat valmiiksi, ties vaikka minulla olisi tänä talvena villasukat!

malli: omasta päästä
lanka: DROPS Alpaca
puikot: 2,5mm

We've been reading Frances Burney at school and as a Jane Austen fan I'm absolutely thrilled! She is one of the less known British writes who wrote psychological books about relationships way before Austen (one of her famous characters is Willoughby...)

Anyway, as I read, I knitted a pair of gloves. I really should knit a pair of femme, Victorian gloves according to that time's fashion.

Before the gloves, I finished a pair of alpaca socks. Perhaps the next winter I have warm socks!

Bloody Cinderella

2010-04-09T15:23:00.004+03:00

"Few tasks are more like the torture of Sisyphus than housework, with its endless repetition: the clean becomes soiled, the soiled is made clean, over and over, day after day."

- Simone de Beauvoir

Tämä otsikko ja lainaus siksi, että muutin uuteen soluun, jossa minua odotti lievästi muotoiltuna epämiellyttävä yllätys. Tässä yhteydessä tosin "epämiellyttävän yllätyksen" voi uudelleenmuotoilla "karmeaksi katastrofiksi". Viime viikko on siis mennyt rattoisasti siivotessa - muiden jälkiä.

Olen kiristyneitä hermojani helpottaakseni tehnyt valmiiksi jo etukäteen miehen siskon tyttärelle mekon, vaikka kyseinen pikku-neiti on vasta puoli vuotta ja mekko liian iso.

malli: Little Sister's Dress by Tora Frøseth Design
puikot: 4mm
lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino, Nalle Aloe Vera, DROPS Baby Cashmerino

koko: 12 kk

Täydellinen jämälankaprojekti ja ohje oli todella hyvin tehty ja muutenkin helppo.

I used this topic and quote because I just moved into a new dorm apartment which had an unpleasant surprise for me. In this context 'an unpleasant surprise' could be pronounced 'a nasty catastrophe'. So I spent the past week cleaning mess - other people's mess.

To sooth my somewhat poor nerves, I've finished this baby dress, even though my man's sister's daughter is only 6 months old and the dress is way too big.

The dress was a perfect project for leftover yarn and the pattern was very well written and quite easy anyways.

kylmä aamu / a cold morning

2010-03-21T11:57:00.004+02:00

Sadness flies on the wings of the morning and out of the heart of darkness comes the light. - Jean Giraudoux

Aika kylmä lopetus viikolle, mutta kaiken huolen ja kouluhommien lomassa olen saanut tehtyä uudestaan valkoisen hatun sekä villasukat. Hattuun olen nyt tyytyväinen, tein siitä kerralla vähän isomman ja väljemmän. Villasukat tulivat ehdottoman tarpeelliseksi kun kastelin jalkani ja ne paleltuivat pahasti. Nyt tuntuu kuin kävelisin neulojen päällä.

malli: omasta päästä
lanka: jämälangat mitä löytyi laatikon pohjalta, TeeTeen Primaveraan, Sandnesin Smartia, Novitan Jussia
puikot: 5mm

A very cold closure for the week, but amongst all the worries and schoolwork I've finished a couple of pieces, the (revisited) white beret and a pair of socks. I'm quite happy with the beret, this time I made it a bit bigger and baggier. The socks are a necessity after I soaked my feet in freezing water and now it feels as if I was walking on needles.

Mars Attacks! with lace

2010-03-16T12:36:00.004+02:00

Locked in each human skull is a little world all its own. - Robert Tusker

Se on nyt sitten virallista: minulla on Mars hyökkää! -kallo. Kapea ja pitkulainen. Ai todisteita? Noh, päätin tehdä itselleni pipon uusiutuneen talvi-syndrooman vuoksi ja pieni ääni päässäni hoki koko ajan, että minun täytyisi tehdä useampi mallikerran toisto kuin tein.... ja lopputuloksena on taas pikkusen liian lyhyt pipo, joka ehkä juuri ja juuri venytettynä osuu korviini. Pitäisikö alkaa kuunnella sitä pientä ääntä?

malli: #11 Leaf and Vine Beret by Angela Hahn
lanka: Nalle aloe vera
puikot: 3mm

Täydellinen päänympärysmitta, mutta liian lyhyt. (Mutta todella, todella kiva ohje)

EDIT. Työ meni purkuun. Kokeilen uudestaan samaa ohjetta, useammalla toistolla.

So it is official now: I have a Mars Attacks! -skull. Narrow and oblong. Oh you want proof? Well, I decided to knit a beret for myself because of the renewed winter syndrome and this little voice in my head kept telling me to repeat the chart a few more times than I did... and as a result, my beret is a little too short and even as blocked it barely reaches my ears. Should I start listening to that little voice in my head?

Perfect circumference, but way too short. ( But the pattern was really nice!)

EDIT. This piece of work will be taken into pieces :D I'll try again with the same pattern, but with more repeats.

Tallinn

2010-03-13T08:11:00.004+02:00

Käväisin tervehtimässä veljeäni Tallinnassa ja tein samalla tuttavuutta Viron pääkaupunkiin epätavallisemmalta kantilta. Seuraavan kerran kyseiseen kaupunkiin lähtiessä täytyy muistaa pistää ylös paikallisten museoiden osoitteet ja ehkäpä katsellassa kartasta kunnon nähtävyyskierros valmiiksi, sillä ostolakossa olevalle ostosturismireissu on aika yhtä tyhjän kanssa. Suurin osa suomalaisista näytti juoksevan ostosten kanssa (ei-nestemäisten tai hyvin nestemäisten ostosten kanssa).

Olen tutustunut vain yhteen kasvisravintolaan, Maitsev ja Tervislik, jossa on tarjolla vegetaristista tai vegaanista kotiruokaa (ja ihanan näköisiä leivonnaisia). Hintataso on todella halpaa ja siellä saa itse koota ne annokset. Maitsev ja Tervislik sijaitsee Narva Maanteella, muutaman korttelin päässä Viru-keskuksesta.

Normaaleista ru0kakaupoista kaupunkialueella en ole löytänyt soijamaitoa enempää kasvistuotteita ja isoveli totesikin, että ainakin heidän koulussa kasvisruokailijat ovat pieni, pieni vähemmistö.

---

Meillä on raikkaat -15 astetta asunnossa. No ei ehkä niin paljon, mutta varpaat jäätyy päivittäin jääkimpaleiksi. Ompelin itselleni varrelliset kotitossut vanhoista tyynyliinoista ja kahdesta vanuttuneesta villapaidasta (villapaidat siis lämmikkeenä tossuissa sisällä).

I went to Tallinn to say hello to my brother and to look at the capital of Estonia from an unusual point of view. I have to keep in mind the next time I'll travel there to check addresses for various museums and make a sightseeing map for myself. For a person who in a purchase strike, the traditional shoppingtourism has very little to offer. Most of the Finnish tourists seemed to run around with shopping bags and purchases (non-liquid and liquid purchases)

The only veggie restaurant I've been to is Maitsev ja Tervislik, which offers vegetarian and vegan dishes (and lovely looking cakes and pastries). The prices are quite low and the customer gets to assemble their helpings. Maitsev ja Tervislik is situated on Narva Maantee, only a few blocks away from Viru-center.

I couldn't find any veggie products in the food shops in the center area (apart from soy milk) and my big brother pointed out that vegetarians and vegans are a tiny minority at least in their school.

---

We have refreshing -15 degrees in our apartment. Okay, probably not that much, but my toes freeze into ice cubes on daily basis. I sewed myself a pair of slippers out of old pillow cases and two matted wool cardigans (the cardigans make up the lining)

Alanis Morissette - Thank you

Kevät... yes?

2010-03-09T09:36:00.003+02:00

Naisten päivä tuli ja meni. En saanut kukkia, vaan semmoisen kivan, vadelmaisen flapjackin. Mieheni on siis tietoinen, että tie sydämeeni käy vatsalaukkuni kautta.

IWD (International Women's Day) came and went. I didn't get any flowers, but a nice raspberry flapjack. My man is obviously aware that the way to my heart is through my stomach.

Chisu - Sama nainen

Kevät... please

2010-03-06T13:29:00.004+02:00

A lot of people like snow. I find it to be an unnecessary freezing of water. ~Carl Reiner

Olen lopenuupunut talveen ja lumeen, varsinkin kun sitä on siunaantunut tänä vuonna runsahasti. Puolentoista viikon loma ja pääsen ehkä hieman ompelemaankin kun olen käymässä äidin luona. Suunnitteilla olisi ainakin hame, materiaalina vanhat t-paidat sekä mekko vanhoista silkinpalasista, joita olen keräillyt kirppareilta, sukulaisilta ja roskalavoilta. Varastoistani löytyi kaikkia ihania kuviollisia kankaita, kuten vanhaa Nansoa ja Marimekkoa, joista tekisi hirveästi mieli ommella lasten vaatteita, mutta ei oikein ketään kenelle ommella.

Anopin huivi edistyy, mutta taas iski semmoinen rutiinikammo, ei jaksa samaa mallineuletta jatkaa koko ajan. Pitääkseni mielenkiintoa yllä tein:

malli: omasta päästä
lanka: Sandnes Garn Lanett, 130 g
puikot: 2,5mm

I'm so sick and tired of winter and the heaps and piles of snow. During this one and a half week holiday I'll finally get to sew something since I'm at my mother's house (the same house where my sewing machine resides). I'm planning a skirt made of old t-shirts and a dress made of pieces of silk that I've gathered from flea markets, family members and dumpsters. I found lovely fabrics with cute patterns (such as Nanso and Marimekko) from my fabric stash and I'd love to sew children's clothes, but unfortunately I have no one to sew to.

I'm making progress with my mother-in-law's scarf, but I'm also growing tired to knit the same charts all the time. I made these mittens just to keep up my interest.

Change

2010-02-21T11:25:00.004+02:00

"You must be the change you wish to see in the world." - Mahatma Gandhi

Sain tässä toissapäivänä aikamoisen Ahaa-elämyksen, joka ensin johti suunnattomaan rauhattomuuden tunteeseen, mutta joka on nyt jo alkanut näyttää hieman paremmalta:

Olen ollut tammikuusta saakka lankalakossa, kun tajusin hamstraavani lankaa ihmeellisiin fantasia-projekteihin, joita minulla ei varmasti ole aikaa toteuttaa ja vaikka olisi, niin en muistaisi alkuperäisiä ideoitani enää vuosien päästä. Lankaa kertyi koko ajan lisää ja ja käydessäni läpi stashia löysin kaiken maailman lankaa, jota en edes tiennyt omistavani. Hälyttävää. Mutta aloitettuani lakon ja pitäydyttyäni siinä kaikki halut haalia isoja kasoja narunpätkiä ovat kadonneet eikä minua edes houkuta poiketa lankakauppaan.

Kaiken kaikkiaan olen aina pitänyt itseäni todella suurena ympäristön ystävänä, kun noudatan vegaanista ruokavaliota (mutta ostelen villalankaa, missä dilemma?), kierrätän roskat niin pikkutarkasti, että ystäväni ja solukämppikseni kammoavat jo opettavaisia jätteenkierrätyspuheitani, olen kieltäytynyt ajokortin ajamisesta, jotta ei tulisi houkutuksia käyttää autoa ja pyöräilen mielelläni 15km koulumatkat, puhumattakaan kaikista pienistä pinttyneistä tavoista vähentää hiilijalanjälkeä. Kaiken tämän keskellä minua ei kuitenkaan ole ikinä kaduttanut ostaa kirppiksien lisäksi vaatteita milloin mistäkin ja aika usein juuri tuolla langanostoperiaatteella: en ikinä ajattele loppuun asti, että tarvitsenko kyseistä vaatekappaletta, tai kuinka kestävä se on, tai kenen tekemä ja missä olosuhteissa se on väsätty kasaan. Ai suuri luonnonystävä... jep jep.

Että tämmöinen kognitiivinen dissonanssi sitten tällä kertaa. Tähän heräsin katsellessani kirppisvinkkejä erinäisistä blogeista ja törmätessäni aivan loistavaan blogiin, jossa uskalletaan ottaa kantaa ja selvittää asioita. Luettuani kyseistä blogia koko homma lähti pyörimään pääni sisällä lumipallona muodostaen miniatyyrikokoisen globaalin ilmastokatastrofin, kunnes minun oli pakko alkaa tekemään henkilökohtaisia mandaatteja:

- Vähintään puolen vuoden vaatteiden ostolakko, mukaan lukien kaikki kaupat, kirppikset jne. En todellakaan tarvitse vaatteita seuraavaan puoleen vuoteen, ellei taloni syty palamaan ja rättikasani tuhoudu siinä samalla.

- Sen vähintään puolen vuoden jälkeen ja sen aikana kaiken muun osalta alan vastuulliseksi kuluttajaksi. En osta mitään uutena, jonka alkuperää en tiedä tai jonka alkuperä on eettisesti epäilyttävä.

- Luovun kaikista roinistani, joita olen säilyttänyt erinäisissä paikoissa siltä varalta jos ne tulevat muotiin/pidän niistä joskus enemmän/näyttäisi kivalta jos olisi enemmän tilaa/voisin tarvita niitä joskus uudelleen jne. En ole tavarapaljouteni eikä tavarapaljouteni korvaa puuttuvia ominaisuuksia minussa.

- Alan tehdä aktiivisemmin asioita ympäriston puolesta. Liityn ehkäpä johonkin toimintaan?

Tässä muutamia välähdyksiä surullisesta, entisestä elämästäni: paremman tekemisen puutteessa olen shoppaillut, siis ostanut harrastuspohjalla ja nauttinut kaiken lisäksi sen tuomasta flow-kokemuksesta. Olen ostanut ja sen jälkeen seissyt kaupan ulkopuolella pussit kädessä, itku silmässä ja mielessä suunnaton hämmennys siitä, mitä tuli taas tehtyä. Olen myös korvannut normaalin vapaa-ajan ystävän kanssa ostoksia tekemällä, ostamalla vaatteita olen ikään kuin bondannut hänen kanssaan ja todennut ostamalla että meillä on yhteistä. Olen priorisoinut rahani niin, että saan uuden hameen tai kivan paidan, mutta en seuraavana päivänä ole pystynyt ostamaan ruokaa tai lääkkeitä. Voiko tähän enää mitään lisätä?

Saan about 450e kuussa, jolla minun on elettävä ja tiedän, että minun pitäisi pystyä elämään sillä. Silti joskus se ei ole riittänyt. Ymmärrän kyllä, että en pysty satsaamaan Reilun kaupan tuotteisiin joka kerta, kun opiskelijan päiväbudjettina on noin 3e enkä aina pysty ostamaan juuri sitä luontoystävällisintä vaihtoehtoa, ellen säästä useamman päivän rahoja sitä varten. Mutta voin kuitenkin todeta, että ylenmääräinen ostaminen ei vaikuta positiivisesti miltei köyhyysrajaa lähentelevään päiväbudjettiini.

Aluksi ahdisti, mutta nyt tulevaisuus näyttää jo paljon paremmalta. Ehkäpä saan kehitettyä itseäni, ehkäpä aloitan jonkun ilmaisen porukkaharrastuksen (nim. merk. parkouria vakavasti harkitseva).

Ai, mitä tajunnanräjäyttävää blogia olen lukenut? Green Fashion Freakia, kannattaa käydä katsomassa, sillä blogi on todella loistavasti kirjoitettu ja sieltä saa paljon vinkkejä (myös hyviä linkkejä) koskien hieman ilmasto- ja ympäristöystävällisempää elämistä.

I just came to a conclusion that I'm destroying nature with my vain tendencies to buy all sorts of stuff and clothes that I really don't need and that are made in poor countries, in poor conditions with poor enviromental aspects. But today is the first day of a new beginning and a new me.

Hyvä biisi nykyajan mentaliteetista: Lily Allen - The Fear

Colour therapy

2010-02-07T21:46:00.004+02:00

Spring is when you feel like whistling even with a shoe full of slush -Doug Larson

Viime aikoina on taas alkanut masentaa tämä synkkä Suomen talvi ja olen ryhtynyt kaivelemaan kaappien perukoilta kaikkia kevät- ja kesävaatteita valmiiksi. Ei yhtään myöhässä, aloin neulomaan itselleni ihkaensimmäisiä perusvillasukkia (kaikkia pitsisukkia ei lasketa, koska niitä ei kehtaa kuluttaa). Näiden sukkien voimilla voikin sitten lykätä Converset jalkaan ja harppoa tuolla nilkan mittaisessa kinoksessa. Olen vakuuttunut, että kevät tulee uhallakin aikaisemmin, jos alkaa käyttää aivan liian kevyitä vaatteita aivan liian lopputalvesta.

malli: oma, nopea versio perusvillasukasta
lanka: kaikki Sandnes Garn Lanettin jäämät, mitä on roikkunut nurkissa

puikot: 2,5mm

Tekeillä on myös anopille synttärilahjahuivi, lankana ihana Sivilla ja mallina Woodland Shawl. En itse ole sinisen suuri fani, mutta tätä on ollut kiva neuloa, kun langan väri on todella syvänsininen.

This dark and cold Finnish winter has begun to depress me and thus I've dug out some of my spring and summer clothing. Not a moment too late, I finished my first pair of regular, everyday socks which are solely for me (!!!) (and no, I refuse to count any of those lace socks, since they're too darn pretty to be worn out). With these babies, I'll be able to march in ankle deep snow with Converses on. And I am quite determined that if one wears way too summery clothes way too early, the spring will come earlier.

On top of that, I'm knitting a birthday shawl for me mother-in-law, yarn is wonderful Sivilla and the pattern is Woodland Shawl. I'm not a big a fan of colour blue, but as this yarn is so rich and deep blue, I've quite enjoyed knitting it.

Kynsikkäät / Fingerless gloves

2010-01-30T11:00:00.005+02:00

I pointed out to you the stars and all you saw was the tip of my finger

malli: kirjoneule kirjasta Eesti Kindakirjad
lanka: Sandnes Garn Lanett, 4 eri väriä, 70g (about)
puikot: 2,5 mm

Neuloin nämä ystävälleni, jolla on kutakuinkin yhtä pienet kädet kuin minulla, ja oh boy, että näistä kynsikkäistä tuli tiukat. Kaiken lisäksi en vieläkään osaa neuloa Lanettilla, joten langan kiristämisessä oli ongelmia. Lopputulos: puikon vaihtumiskohtaan on muodostunut kauhea railo ja joissain kohdissa jotkut silmukat "katoavat" muiden silmukoiden lomaan.

Kirjoneule oli kauhean kivan näköinen, mutta en ole todellakaan tyytyväinen lopputulokseen.

(Ei. en pitänyt kameraa suussani ottaessani tätä kuvaa, vaan mies nappasi kuvan olkani yli.)

I made these for my friend, who, like me, has very small hands and oh boy, did these turn out to be tiny! Anyways, I still don't know how to knit with Lanett, so I had some problems with yarn tension. There are massive crevices because of double pointed needles and in some places stitches disappear among the other stitches. This project is such an UGH!

Pink skies

2010-01-23T14:16:00.006+02:00

Without a wish, without a will, / I stood upon that silent hill / And stared into the sky until / My eyes were blind with stars and still / I stared into the sky.

Ralph Hodgson

Syksyn ja talven aikana on tullut aika paljon tehtyä lapasia ja tämän parin jälkeen saatan siirtyä tekemään uusia, isompia töitä tai viimeistelemään kesken jääneitä paitoja ja puseroita. Jonossa olisi myös pitsihuivi.

Ennen syksyä aloitan tekemään pukua vanhempieni satavuotisnaamiaisiin (50+50v), suunnitelmissa olisi pukeutua riikinkukoksi tai ainakin kantaa riikinkukkokuviota selässä. Materiaalina ne semmoiset ympyränmuotoiset, ommeltavat paljetit. Huhuh, stressaa jo valmiiksi.

Lapaset ukon vanhemmalle pikkusiskolle

malli: omasta päästä
lanka: RYC Bamboo Soft, 80g
puikot: 3,5mm

RYCin Bamboo Soft on aivan mieletöntä lankaa. Omasta mielestäni karmeeta neuloa, koska lanka hajoilee ja purkautuu kierteeltään, mutta laskeutuu valmiina ihanalla tavalla ja on järjettömän pehmeää. Unelmalanka semmoiseen tosi naiselliseen tunikaan, joka laskeutuisi raskaasti.

Mutta lankalakko pitää, en ole edes käväissyt lankakaupassa ja olen kulkenut (todella nopeasti, silmät kiinni) markettien lankaosastojen ohi.

Knitted perhaps too many pairs of mittens during this autumn and winter, now it's time to move on to bigger projects, like unfinished cardigans. Later this year, I'll be sewing my dress for my parents' 100's birthday (50+50 years) masquerade. The peacock dress will be made of sequinis... and I'm already stressing bit too much.

My boyfriend's little sister's mittens were made with RYC Bamboo Soft yarn, which is one the most heavenly yarn, but fickle as hell at the same time. In the distant future I'll probably use this yarn for some pretty femme tunic, but it's not this year's project since I'm still yarnfasting.

2010-01-20T07:23:00.002+02:00

Lapaset ukon vanhemmalle siskolle.

malli: omasta päästä, kierrettyjä silmukoita ja palmikkoa (joka ei kierry)
lanka: Cheval Blanc Ambre, 40g
puikot: 2,5mm

Uusi kamera, minä tykkään. Vaikka sillä saakin aikaseksi vain ihan järjettömän kokoisia kuvatiedostoja.

A new camera, I like. Even though the pic files are massive.

Lumi / Snow

2010-01-12T11:35:00.006+02:00

Snow and adolescence are the only problems that disappear if you ignore them long enough.

- Earl Wilson

Karmea viikko ja vielä omaa tyhmyyttään, kun en jaksanut aikaisemmin alkaa kirjoittaa kirjallisuusesseetä. Nyt sitten kirjoitellaan joka päivä.

Sweetheartin isosiskon tytär kastetaan viikonloppuna, joten ajankuluksi (kun olisi siis sitä esseetä voinut kirjoittaa) ompelin Marimekko-kankaiden palasista tilkkutäkin. Keskiblokkeina on uutta Vihkiruusua ja reunuksissa vanhaa Ruusua, pienempänä. Täkin yläreunoihin ompelin kaikista vihreistä tai vaaleanpunaisista jämistä palloja.

Lapaskuu, paras kuu/ Mitten month, the best month of them all

2010-01-04T10:45:00.006+02:00

Koska lämpötila on iskeny naurettavan paljon pakkasen puolelle (siis naurattaisi, jos ei itkettäisi), päätin ensimmäiseksi lapaskuun projektiksi ottaa jotain mitä kutsutaan nimellä Thrummed Mittens. Onko tälle tekniikalle jokin suomenkielinen nimikin?

malli: Yarn Harlot Thrummed Mittens by Stephanie Pearl-McPhee
lanka: Sandnes Smart, vihreä 85g + iso kasa jotain kehruuvillaa X
puikot: 5,00mm

Näitä oli superkiva neuloa, vaikka noita töpsyköiden tekeminen oli järjettömän hidasta. Kaikki tällaiset lapaset mitä olen nähnyt ovat olleet kutakuinkin ihan lapasen näköisiä ja aika slimmejä, mutta minä sain tunkastua lapasten sisään sellaisen määrän tuota irtovillaa, että lapasista tuli aika muodottamat ja porukat alkoivat kysellä olenko siirtynyt neulomaan nyrkkeilyhanskoja. Mutta muodottamat tai ei, nämä ovat jättelämpimät. Ja niiden tekeminen oli hauskaa, joten voipi olla, että yritän saada toiset moiset tehtyä vielä.

BTW, jos joku kokeneempi blogin tekijä lukee tätä, niin irtoisiko neuvoja, miten saan siirrettyä kuvia Flickristä blogiini? Koska eikös se säästä tilaa tai jotain? (no niin, ehkä nyt yltiöhumanistina en edes yritä arvuutella kaikkia tietoteknillisiä seurauksia jne.)

January is the mitten month and I decided to knit a pair of thrummed mittens. The temperatures have been ridiculously low and I'm freezing (I could find it funny unless it wouldn't make me weep).

Making these thrummed mittens was pretty easy and fun, even though it took quite a lot of time to make the thrums. I stuffed my mittens so full with the roving that unlike all the other thrummed mittens I've seen so far my mittens resemble more boxing gloves than actual mittens. Thrummed mittens are alltogether really fun and easy and toasty warm, so I'll probably knit another pair as soon as I have time for it.

BTW, I have no idea how to transfer pics from Flickr to my blog and I'd like to learn, so if a more experienced blogger is reading this; I really could use some good advice.

Vuosi 2010/ Year 2010

2010-01-02T17:36:00.004+02:00

Hyvää uutta vuotta! (näin muutamaa päivää myöhässä)

Tämä on nyt se pahamaineinen vuosi, kun aloitan langanostolakkoni ja kärvistelen tämän hetkisellä lankavarastolla vuoden 2010 loppuun saakka. Tai siis on ainakin tarkoituksena tehdä niin. Päätin lankalaihduttaa, kun stashiani siivotessa huomasin, että en edes tiennyt omistavani puoliakaan niistä langoista joita laatikoista löytyi ja ajattelin, että siinä vaiheessa kun ostovimma ylittää kulutuksen, olisi aika lyödä vähän jarruja pohjaan. Aluksi tuumin, että sallisin itselleni langanoston siinä tapauksessa, jos lanka loppuu kesken projektin, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että ehkä semmoinen totaalikieltäytyminen olisi asiallista. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että käräytän itseni jos fuskaan.

malli: Lace Beret by Kate Gagnon Osborn, Designer Knitting Fall 2009
lanka: DROPS Alpaca, 40gr
puikot: 1,75 ja 2,00 mm

Tämä baretti näytti lehdessä niin kivalta, että päätin talven kunniaksi neuloa itselleni uuden päähineen. Vanha päähine on varmaan vuodelta nakki ja keppi, ainakin ulkomuodoltaan. Ohje oli todella helppo ja sitä oli oikeastaan kiva neuloa. Syystä X minun baretistani tuli kuitenkin normaali pipo, vaikka käytin paksumpaa lankaa ja välillä suurempia puikkoja kuin ohjeessa. Hmmm, mysteeri, mutta ei loppujen lopuksi häiritse, kun hatusta tuli kuitenkin nätti. Ainoa miinuspuoli tässä projektissa on tuo langan väri, ohjeen söpöt kiekurat eivät pääse oikeuksiinsa noin tummassa langassa, mutta tulipahan nyt tehtyä kuitenkin.

In the honour of the year 2010, I'm starting a yarn strike. No new yarnpurchases before the end of the year 2010, I have to use the old ones from my stash. Though at first I planned to be quite merciful for me, I'm not going to allow myself to buy yarn even if it runs out during a project. I solemnly swear to tell the truth and nothing but the truth if I fall of the wagon and buy some yarn.

Star Wars gingerbread/ Jedi-piparit

2009-12-22T14:13:00.009+02:00

Joulun kunniaksi tein vähän jouluisia pipareita ja ajattelin laittaa jotain nippelitietoa pipareiden oheen. Näitä faktoja voi sitten heitellä esimerkiksi baarissa, suosio on taattu.

I baked some Christmassy gingerbread biscuits for Christmas and decided to add some small details to go with the biscuits. These facts are perfect for bar nights, popularity is guaranteed.

Darth Vader

Vanhemmassa SW-trilogiassa Darth Vaderina patsastelee vaikuttavan kokoinen David Prowse, mutta hänen legendaarisen, uhkaavan äänen antoi James Earl Jones, jota ei edes mainittu lopputeksteissä. Pahiksen vartalo ja ääni eivät ole koskaan tavanneet toisiaan. James Earl Jones on ääninäytellyt myös Mufasaa elokuvassa The Lion King.

In the older Star Wars trilogy, it was David Prowse who acted impressively tall Darth Vader, but the legendary, threathening voise belonged to James Earl Jones, who was not even credited at that time. The physique and the voice of this bad guy have actually never met in real life. James Earl Jones also voiceacted Mufasa in the film 'The Lion King'

R2-D2

R2-D2 on yksi neljästä hahmosta, jotka esiintyvät kummassakin Star Wars-trilogiassa. Vanhassa trilogiassa on kaksi eri versiota tästä pienestä astromekadroidista, toinen on kauko-ohjattava robotti ja toinen Kenny Bakerin kantama puku.

R2-D2 is one of the four characters that appear in both Star Wars trilogies. In the older trilogy there are two versions of this small astromech droid, one being a remote controlled robot and the other being a suit worn by Kenny Baker.

Jabba the Hutt

Jabba the Hutt, oikealta nimeltään Jabba Desilijic Tiure, on miltei voittamattoman, hermafrodiittisen lajin, Huttin, edustaja. Hutit ovat vastustuskykyisiä suurimmalle osalle sairauksista ja myrkyistä ja pystyvät vastustamaan Jedien ajatustenkontrollointia.

Jabba Desilijic Tiure, better know as Jabba the Hutt, is a member of a nearly invincible, hermaphroditic species. Hutts are resistant to most diseases and poisons and can resist Jedi mind tricks.

Wicket W. Warrick

Tätä Star Wars-universumin halinallea näytteli vain 11-vuotias Warwick Davis, joka hieman myöhemmin pääsi myös Tylypahkaan professori Lipetitiksi. Hänen ei alunperin pitänyt päästä söpöilemään nallepuvussa, mutta Kenny Bakerin sairastuttua Davis napattiin sijaiseksi.

This care bear of Star Wars universe was acted by only 11-year-old Warwick Davis, who later would become Professor Flitwick at Hogwarts. At first, he wasn't supposed to end in a cute bear costume, but as Kenny Baker fell ill, he was called in as a replacement.

Pakkasevakkona

2009-12-19T15:56:00.004+02:00

-23 asteen pakkaset ovat epäinhimillisiä. Varsinkin, kun hyvät, paksut toppahousuni ovat lähteneet sukkamaahan (eli kadonneet), eikä minulla ole ollut aikaa neuloa mitään sukkia suurempaa (ja lämmittävämpää.)

Tampereella ollessani loppui lanka kesken projektin ja nyt vasta pääsin jatkamaan näitä lapasia. Koska on minun fysiikan lakien vastaista, että pärjäisin vain yhdilla lapasilla kerrallaan, niin minulla pitää olla vähintään kahdet tumput päällekäin. Vanhat päällistumput ovat kituneet käsissä jo sen näköisiksi, ettei niitä kohta enää kehtaa ulkoiluttaa, joten uudet olivat olleet suunnitteilla jo jonkin aikaa.

malli: kirjoneule Eesti Kindakirjad (Lutsepp&Tammis)
lanka: DROPS Alpaca, kolme eri väriä
puikot: 2mm

DROPSin Alpaca taitaa rehellisesti olla yksi lempparilangoistani. Se sopii minun käteeni mainiosti neuloessa, ei ole vielä sattunut yhtään sekunda- tai katastrofikerää, se ei kutia ja se on suht halpaa (ja värejä löytyy vaikka mihin lähtöön). Näistä syistä olen varastoinut Alpacaa hävettävän paljon kotiini ja epätoivoisesti yritän neuloa niitä pois. Nopeasti laskettunat jäljellä kuitenkin on vielä 13 kerää.... Ehkäpä ne sitten menevät vuonna 2010, kun isken päälle langanostolakon.

Seriously, there's nothing humane about -23 degrees. To make the matters worse, my winter trousers have decided to do Houdini's (and disappear) and I haven't got any time to knit bigger or warmer projects than socks.

I had the opportunity to finish these mittens only here in Lahti, because I ran out of yarn in Tampere. Since it's dead against my physics to manage with one pair of mittens at the time, I have to wear one pair under the another pair of mittens. The old, outer pair has suffered long and is in so shameful condition that I can hardly show myself with them in a public place. A new pair has been under construction quite a while.

The mittens are knitted with one of my favourite yarns, DROPS Alpaca. It feels nice when knitted, I still haven't run into an imperfect or a true catastrophe ball, it doesn't itch and it's moderately cheap (not to mention the wide variety of colours). For these reasons, I've stashed a ridicilous amount of this yarn and am desperately trying to get rid of it. Nevertheless, a quick glance says that there's still 13 balls to go... Perhaps I'll make them vanish during the year 2010, when I begin my yarn fast.

The Mad Hatter's Tea Party

2009-12-16T19:42:00.004+02:00

Pääsin Lahteen ja aloitin kynttilöiden tekemisen. Kaikki nämä kahvikupit ovat erilaisia, halpaa japanilaista posliinia tai jotain vanhoja englantilaisen setin jäämiä, mutta silti niin ihania. Steariinia meni yllättävän vähän, kun kupit olivat suht pieniä, joten voi olla, että kynttilöiden tekeminen jatkuu huomenna. Tavoitteena on vielä tehdä vihreä-pinkki raidallinen kynttilä...
Post Scriptum: Matsku on siis melkein 100% kierrätettyä, paitsi kynttilän sydämet. Steariini on ylijäämää, jota on kerääntynyt nurkkiin.

I managed to stumble back to Lahti (my hometown) and began to make candles right away. Each coffee cup is different, some are cheap Japanese porcelain and some are pieces of old English coffee sets, but nevertheless each of them is wonderful. Making these didn't take that much of stearin, so probably I'll be making more candles tomorrow. The goal is to make a green-pink striped candle...
Post Scriptum: The material is almost 100% recycled, the only exception is the wicks. The stearin is left-over from other candles and it has been piling up for sometime now.

Kysely - ojentakaa auttava (neulova) kätenne

2009-12-10T17:16:00.007+02:00

Opinnäytetyö-kysely

Käytänpä tässä tilaa mainostaakseni opinnäytetyö-kyselyä, joka koskee neulonnallisia tekijänoikeuksia. Vastaamiseen menee noin kymmenen minuuttia ja ne kymmenen minuuttia ovat todella hyvin kulutetut, sillä:
- Aihe on ajankohtainen ja paljon keskusteltu neulemaailmassa
- Vastaamalla autat opinnäytetyöntekijää muodostamaan luotettavaa otosta todellisuudesta
- Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kaksi noin 20 euron arvoista lankapakettia!!!

Eli vastaamaan vaan!

... Cooliempien kuvien puutteessa: blogdog Saki...

Hulluus hiipii nurkan takaa... pari hassua viikkoa jouluun

2009-12-09T13:20:00.006+02:00

Christmas, children, is not a date. It is a state of mind.
~Mary Ellen Chase

Joka vuosi lupailen, etten mene mukaan jouluhulluuteen, missä pitää koristella (pipareita/ikkunat/kortit/pihat/kuusi/pahaa-aavistamattomat lemmikit etc.) ja jos ei ostaa, niin sitten tehdä lahjoja. Mutta tässä sitä taas ollaan. Odottelen Lahteen matkustamista, jotta voin aloittaa kaikella energiallani kasata niitä joululahjoja ja insinöörintaidoillani yrittää vielä piparkakkutaloakin.

Jos olisin ollut kauhean fiksu, olisin aloittanut kaikkien joululahjojen tekemisen viime jouluaaton jälkeen, koska jos jotain vihaan, niin se on deadlinea. Niin monet älykkäästi ennakoivat neulojat ovat kuulemma aloittaneet jo keväästä ja tässä vaiheessa on sitten esiteltävänä erinäisen kokoinen kasa VALMIITA joululahjoja. Voihan ahdistus, kun olisi kanssa ajatellut vähän etukäteen näitä lahja-asioita. Anteeksi kirjallisuuden opettajani, kirjallisuusessee saa nyt jäädä viime tinkaan.

Olen nyt kuitenkin yliopistolla ollessani saanut kasattua jo yhden joululahjan (ihmiselle, joka muuttaa takaisin Suomeen vasta tammikuussa ja joka saa lahjan vasta tammikuussa... Hmmm, missä logiikka?)

malli: hyvin sovellettu kirjoneulekuvio kirjasta Eesti Kindakirjad (Lutsepp, Tammis)
lanka: Sandnes Garn Lanett, 4 eri väriä, n. 25g per väri
puikot: 2,5mm

Tämä oli paniikkiprojekti, kun minulta loppui kesken DROPSin Alpaca, enkä voinut siis neuloa loppuun kauan sitten aloitettuja lapasia. Piti aloittaa jotain muuta, kun addiktina muutuin vähän levottomaksi ja kädetkin tärisivät :D . Neulominen = uusi amfetamiini?

Lapasissa on siis kahta eri vihreää ja kahta eri valkoista, vaikka kamera onkin selvästi eri mieltä. Jos olisin extra-kiltti, niin ehkä Joulupukki toisi minulle tänä vuonna kivan, uuden kameran?

Odottelee jo seuraavaa prokkista...

2009-11-29T20:28:00.004+02:00

Tässä on streariinia, eli seuraavan projektin raaka-aineet.

Tarkoitus olisi Lahteen päästessä alkaa valamaan uusia kynttilöitä jämästeariinista. Joka talvinen traditio, kun minua harmittaa kaikki se ylijäämä, mitä tällainen intohimoinen kynttilänpolttaminen tuottaa. Olen jo valmiiksi kerännyt Lahteen ihania posliinikuppeja, jotka joku on hylännyt kirppikselle ilman paria, laumaa tai lautasta. Kaikissa on jotain extra-söpöjä kukka- tai ruusukuvia, ah! Ja huomatkaa miten koko steariiniläjä on vaaleanpunainen, syystä X minulla ei ole muun värisiä kynttilöitä kuin pinkkejä.

Oikeasti, onkohan jossain olemassa klinikka, missä hoidetaan kroonista pinkkiriippuvuutta? Vierailin eilen Tampereen kirppareilla ja automaattisesti tsekkasin kaiken vaaleanpunaisen, kunnes sain taas itseäni niskasta kiinni ja taoin päähän, että yhtään pinkkiä välinettä en kotiin enää raahaa.

Babies are a link between angels and man./ lapset ovat taivaaseen johtava silta

2009-11-25T20:30:00.008+02:00

When the first baby laughed for the first time, the laugh broke into a thousand pieces and they all went skipping about, and that was the beginning of fairies. And now when every new baby is born its first laugh becomes a fairy. So there ought to be.

James Matthew Barrie

Miehen isosisko sai pienen tyttövauvan! Todella suloisen pikku prinsessan, jota ehdittiin käydä tervehtimässä sairaalassa. Ja käsityömessuilla näin ollen tarttui mukaan vauvalankaa, söpön vaaleanpunaisena, ja koulussa luennoilla pitikin sitten neuloa pienet lapaset, pipon ja sukat. Lanka oli unelmapehmeää ja pestävää!

malli: omasta päästä, pipossa kirjoneulottu sydämiä, lapasten varressa hieman pitsiä
lanka: Garnstudio DROPS baby merino, kahta vaaleanpunaista, yhteensä 35g
puikot: 3,5mm ja 2,0mm

Aijai, vauvojen neuleista ei tule muuta kuin mieletön vauvakuume... ja aloin aikani kuluksi taas selata adoptiosivuja.

edit. Sisäinen villapaita -blogissa on todella kattava ja järjettömän hyvä lista hänelle, joka suunnittelee vauvalle neulomista. Harmi, että luin tekstin vasta neulomisen jälkeen, pipo ei kuulemma ole kaikkein järkevin/toivotuin artikkeli?

Where's the old me?

2009-11-17T19:55:00.003+02:00

Blogilla on (taas) uusi ulkoasu. Taidan oikeasti olla liian ADHD pitääkseni blogini samanlaisena tai edes samassa osoitteessa kuin lyhyen aikaa. Taipumuksena tuntuu olevan taustavärin väsääminen joksikin raflaavan pinkiksi joka vastaa kyseistä olotilaani, mutta näyttää silmissäni karmealta muutamaa viikkoa myöhemmin. Ylpeänä voin kuitenkin ilmoittaa, että poikaystävä, pääaine sekä huoneen seinän väri ovat pysynyt samana jo jonkin aikaa.

Kädentaidot -messut olivat tosi kivat, tänä vuonna tuli kierros tehtyä englanniksi, kun mukana oli käsitöistä kiinnostunut vaihto-oppilas. Englannin kielen taito oli oikeasti huimaa messuilla, kaikki näytteilleasettajat puhuivat englantia, jos ei täysin sujuvasti, niin sitä sisukkaammin. Jos sanasto loppui kesken, niin sitten keksittiin kiertoilmauksia tai elehdittiin. Kyllä kelpasi röyhistellä rintaansa suomalaisena näillä messuilla, kun tosi vähän tarvitsi tulkata seuralaiselle puhetta. Eli oikeasti, suomalaisten kielitaito ei ole hukassa niinkuin monissa lähteissä väitetään, koska kielenhän tarkoitus on välittää sanomaa, eikä kikkailla ihmeellisillä kielioppikiemuroilla.

Mukaan messuilta lähti niin suloinen keramiikkanappi, nallen naamaksi muotoiltu, lankaa (DROPS alpaca ja Garnstudio baby merino), japanilainen kirja ja kortteja peikonpoika-putiikista. Ja tietysti paljon aineetonta! Tutustuin pitsinnypläykseen ja se näytti niin kivalta, että uhosin kokeilevani sitä joskus!

malli: sama kuin edellisissä vihreissä lapsilla, kierrettyä silmukkaa jostain neuletekniikka-kirjasta
lanka: Novita Nalle aloevera, about 30g
puikot: 2,75mm

Nämä punahilkka-lapaset menivät jo humanistiystäväiseni käsiin, hän rakastaa kirkkaita värejä ja vaikka tämmöinen kirkuvan punainen on tosiaan ihan liikaa minulle, niitä oli todella virkistävä neuloa, kun on alkanut tulla pimeä. Ja näyttivät vielä paremmilta uuden omistajan siroissa kätösissä Tällainen punainen taisi nyt kolahtaa ja kovaa! Ehkäpä saan tehtyä itselleni jotain jouluisaa vielä ENNEN joulua...? (huomioitavaa: kuvan taustana on tukeva luentosalin pöytä, tuommoinen pirtsakan harmaa, jota kelpaa sitten tuijottaa, kun jossain vaiheessa tajuaa, että esimerkiksi regentti ja sen valenssi ovat ihan vieraita termejä, mutta niitä viljellään huolestuttavan usein luennolla)

Väreistä puheen ollen, minua on vaivannut jo pidempään pinkki/vaaleanpunainen -kuume. Katselin toissa päivänä laittaessani vaatteita lustuuteen (siis viikatessani niitä), että 80% vaatteistani olivat VAALEANPUNAISIA! Olen nyt tietoisesti päättänyt, että seuraavat asiat mitä neulon tai ostan, eivät ole VAALEANPUNAISIA (paitsi tietysti nyt ne ihanat tyttövauvan talvikampsut mitkä ovat jo puikoilla, jotka nyt ovat sitten VAALEANPUNAISIA). Oikeastaan voisin aloittaa vanhan vihreä-kierteeni, ennen vanhaan kun tapasin näyttää armeijasta karanneelta. Silloin vanhoina hyvinä aikoina... (*ja käynnistää 20-v. ikäkriiseilykoneen*)

... If tomorrow never comes

2009-11-12T15:52:00.004+02:00

IIK!!! Huomenna Suomen kädentaidot 2009 -messut! Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa, tämä on se minun talven kiintopiste, jota varten paastoan ja säästän rahaa. Mutta bussissa istuessani ja myhäillessäni huomista iski yhtäkkiä kauhea what-to-wear-paniikki, kun en ole vielä saanut aikaiseksi neulottua mitään kivaa, joka olisi tarpeeksi lämmintä ja makeen näköistä. Sillä vaikka muut eivät sitä harrastaisi, niin minä ainakin nuuskin tuolla messuilla, että mitä neuleita muilla ihmisillä on päällä. - Esimerkiksi viime vuonna jäi elävästi mieleen ihan järjettömän hieno revontuli-huivi ja vielä niin ihanasta langasta. En kyllä tuolloin uskaltanut vielä kysyä, että mitä lankaa se on (nykyään kyllä olen huomannut knitting-ryhmittymän estottomuuden kysellä tuntemattomilta lankoja, ohjeita jne.)

Ja koska sain kasattua pakkolapaset, niin palkitsen itseni huomenna jollakin kivalla (muutamalla kilolla lankaa/kalliilla kirjalla/kankailla/napeilla/nauhoilla/you name it...). Tässä muuten ne pahamaineiset tapaukset. Harmi, etten laittanut niiden viereen mitään mittasuhteeksi, koska ne ovat todella isot!!! Ja tuo punainen pomppaa tosi kivasti esille vihreää taustaa vasten, vastavärit näemmä RULES.

malli: mukailtu "Eesti kindakirjad" by Elo Lutsepp & Irina Tammis
lanka: Novita Nalle Aloe Vera&Jojoba, n.50g?
puikot: 2,75 sukkapuikot

Noista lapasista ei nyt huomaa kuvan perusteella, mutta tuo Nallen pinta on semmoista valkoista nukkaa täynnä :( Ei kovin kiva, taitaapi olla viimeinen kerta, kun käytän tätä lankaa (paitsi tietysti käytän loput noista langoista toisen opiskelukaverini lapasiin). Tosiasiassa noiden lapasten sisäpinta on sotkuinen vain ja ainoastaan yhdestä syystä: en ole ennen kuullut asiasta nimeltä yarn dominance. Kuulin siitä ennen kuin aloitin toisen lapasen ja niinpä toisesta lapasesta tuli paljon siistimpi, mutta tottakai kauheassa kiireessä kuvasin nuo juuri niin päin, että siitä "harjoitteluversiosta" näkyy epätasainen sisäpuoli.

Yarn dominancesta oli Ravelryssa aivan mahtava keskustelu! Jos vielä löytäisin sen, niin linkittäisin... (dam di dam dam, *etsiskelee samalla*)

Anyways, huominen... voi sitä huokausten määrää...

Kaikkea muuta tekemistä kuin...

2009-11-03T19:24:00.004+02:00

... sitä pakollista. Pitäisi tehdä käännöstä, vääntää latinaa ja englannin kielioppia sekä neuloa yhdelle malttamattomalle humanistille lapaset loppuun, mutta tästä kaikesta huolimatta olen saanut aikaiseksi katsottua elokuvia, neulottua säärystimet ja istuttua koneella takapuoli homeessa. Tätäkö yliopisto on, deadlinen odottamista kylmää hikeä pyyhkien?

Joka tapauksessa sain tehtyä "kaikella sillä vapaa-ajallani" (lukekaa: jolloin minun olisi pitänyt tehdä ihan muita juttuja) pitkät säärystimet, jotta voin jatkaa ohuissa Onlyn housuissa ja kesähameissa tallustelua vielä hieman pidempään. Lankana ah-niin-ihku Mirasolin Sulka, johon tein lähempää tuttavuutta käytyäni Lankaideassa täällä Tampereella. Tajuttoman ihanaa lankaa, mutta ei todellakaan opiskelijan kukkarolle sopivaa. Jospa vaan yrittäisin pysytellä jossakin hieman halvemmassa...

malli: omasta päästä peruspalmikkoa
lanka: Mirasol Sulka, 5 vyyhtiä eli n.250g
puikot: 4,5mm

Voipi olla, että wannabe-tamperelainen on napannut itselleen jostain jonkin sortin taudin. Kurkku tulessa, pääkappale hajalla ja kuumekin taitaa olla nousussa. Olisi kauhean kiva, ettei tämä nyt vaan olisi mitään eläinkunta-flunssaa, koska sen jälkeen kyllä mun "to do" -lista ratkeaa ja räjähtää sairasloman johdosta.

Ryömin nukkumaan, jos sillä saisi tämän olon karkoitettua.

Pakko neuloa -listan lyhennystä

2009-10-27T17:32:00.007+02:00

Taivaallinen perioditauko tuli kaiken kärsimyksen ja raadannan väliin. Uskomatonta, että puolentoista kuukauden yliopistolla istumisen jälkeen on niin halki-poikki-pinossa ja lomantarpeessa, tosin kyllä tekemistä on riittänyt. Koulu (vaikka yliopistoa ei kuulemma siksi saisi nimittää) ei ole muuttunut vuosien varrella ollenkaan: minulla on olo, että kaikki muut saavat vähemmän läksyjä kuin meidän porukkamme, olo on kestänyt ala-asteesta yläasteen ja lukion läpi tänne yliopistoon, joten en tiedä miten puolueeton arvioni on.

Tein itselleni karhunpalveluksen lupaamalla muutamalle ystävälle koululla, että "juu juu, kyllä voin neuloa lapaset sinulle, ei siinä ole yhtään hommaa!". Hommaa ei varmaan olisikaan, jos toinen näistä ystävistä ei sattuisi olemaan mies, jonka käden kokoa sai arvuutella ja mittailla ja nyt kunnolla soveltaa (ah, naisten siro käsi, niihin on helppo neuloa). Tälle humanistimiehelle neulon siis kirjoneulelapasia, koska kiitos ever-so-coolin virolaisen lapaskirjani minuun on iskenyt kunnon perinnekirjovimma. Vimma kyllä taitaa vedellä viimeisiään, kun työn alla olevien lapasten kanssa olen kiristellyt hampaita ja välillä neulonut lohdutuksena jotain ihan muuta.

Mutta anyways, taisin kehittää itselleni uuden hullutuksen ja koska mitäänhän ei kannata tehdä kohtuudella, niin teen varmasti tällä uutukaisella tekniikalle myös toisen humanistitoverini lapaset. Tässä kuitenkin lapaset poikaystäväni pikkusiskolle, joka rrrrrakastaa vihreää.

Ohje: jostakin neuletekniikkakirjasta sovellettu ohje
Lanka: Ambre by Cheval Blanc, n. 80g
puikot: 2,5 knitpicksit

Eli pintakuvion kierre muodostuu neulomalla tulevia silmukoita ennen varsinaista seuraavaa silmukkaa. Tälle tekniikalle oli myös joku hieno nimi, jota en nyt tähän hätään muista, kun kirja on Lahdessa ja minä Tampereella. En myöskään tiedä tekniikalle nimeä englanniksi ja tahtoisin todella kovasti oppia sen, joten jos joku tietää, niin hihkaiskaa!!!

Lopuksi vielä glimpse murheenkryynistäni. Taitaapi mennä pakkoneulomisen puolella, tai vähintään kiireneulomisen genreen, pitää nimittäin aina ihan välillä huoahtavaa, että jaksaa neuloa taas eteenpäin. Nämä humanistidataajan lapaset on Seiska Veikasta, langasta, jota en ole kokeillut sitten yläasteen käsityöhelvetin. Nyt kun on vähemmän angsteja niin johan se lankakin tuntuu mukavammalta.

Edit. Vilkaisu uudestaan lankoihin paljasti tuon "Seitsemän Veljestä" -langan sittenkin Nalleksi. Ja on vielä jotain luksus-Nallea, kun siihen on laitettu vyötteen mukaan aloeveraa ja jojobaa.

No niin, talvi tuli. Missä ovat minun neuleeni?

2009-10-06T11:04:00.004+03:00

Laittaessani muuttokimpsuja kasaan ennenkuin tulin Tampereelle, ajattelin, että eihän minun tarvitse vielä piiiiitkääään aikaan tuoda mitään talvitakkeja tai paksumpia neuleita mukanani. Näin tuumin muutamaa päivää ennen syyskuun alkua - ja nyt aamuisin kipittelen mahdollisimman nopeasti mihin tahansa sisätilaan, kun minulla on vain nahkatakki ja pitkähihainen paita päällä (on sentään nuo lapaset, ettei sormia tarvitse vielä amputoida).

Muutaman päivän kärvisteltyäni olen alkanut tehdä sellaista mentaalista listaa, että mitä poikaystävä voisi mukanaan tuoda Lahdesta kun seuraavan kerran täällä käy. No, se talvitakki tuli ensimmäisenä, koska nahka on aivan sairaan kylmää!!! Mutta kun pääsin aiheeseen, että neuleita, neuleita, neuleita... tajusin, että minulla ei ole neuleita! Tai siis sanan perinteisessä merkityksessä. Huiveja, lapasia ja tossuja löytyy, mutta mitään paitoja tai mitään mikä peittäisi vähän kattavammin ei vain yksinkertaisesti ole olemassa (siis haavemaailmassani on tietysti, kaikkien ihanien blogien, kirjojen ja lehtien jälkeen).

Siispä muutamalla kielitieteen ja kirjallisuustutkimuksen luennolla (pakollisia opintoja englannin lukijoille) neuloa kitkuttelin itselleni sen hihattimen TeeTee Primaverasta, kun se on niin ihanaa lankaa ja sitä oli just sen verran. Eli nyt siis käsivarsilla ei ole kylmä!!! ... ja koska torsoahan ei voida amputoida...

malli: ihan omasta päästä, langankiertoja ja yhteenneulottuja silmukoita
lanka: teetee Primavera, vähän alle 150g
puikot: 4,0

Tällä sitten sen aikaa, kunnes keksin jotain nokkelampaa. Valtakunta ajasta, niin neuloisin kyllä ehdottomasti Vihervaaran. Mutta rehellisesti, olenko muka ainoa, jonka mielestä Tampereella on vaan niin prkleen kylmä?

Tampereella on kylmä (ja paljon aikaa)

2009-09-27T21:31:00.017+03:00

Yliopistoelämä käynnistynyt mahtavasti Tampereella, kaiken kaikkiaan opiskelujen aloittaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin miltä se aluksi tuntui. Koko uusi lauma tuntuu olevan yhtä hukassa kuin minä... ainakin jonkinlaista ryhmätukea siis saatavilla. Muutenkin on ihana huomata olevansa seurassa missä kaikki ovat yhtä kiinnostuneita kielistä ja niiden hienouksista, keskustelimme esimerkiksi mahtavista murre-eroista. Olen myös saanut kuulla oman osani hienostuneesta, mutta vähemmän ymmärretystä murresanasta "linkku" (siis linja-auto!), muiden väittelyn osanottajien mielestä se on "linkki", "linkkari" tai "linkka".
K-Ä-S-I-T-T-Ä-M-Ä-T-Ö-N-T-Ä!

Havaitsin myös riemukseni, että Tampereella on paljon kylmempi kuin Lahdessa (tämä ei siis ole mikään ilmatieteellinen fakta, vaan yksilön subjektiivinen tunne). Niinpä olen urakalla alkanut tehtailla kaikkia kivoja neuleita, joita voin hyvällä omallatunnolla pitää reilusti ennen joulua. Oikeastaan aloitin lapasilla, koska semmoisia pieniä neuleita on helpompi retuuttaa mukanaan yliopistolle kaikkien kirjojen ja monisteiden välissä. Ja ihan oikeasti välissä! Kaikki silmukat tuppasivat tippua puikoilta, jos en pitänyt viritelmää jonkin vähän tukevamman välissä. Siispä ennen opistolle lähtöä sulloin neuleen puikkoineen kalenterin väliin,ja nyt sitten kalenteriparka on myös sen näköinen... Täytyisi varmaan jostain erikseen hommata jonkinlainen viritelmä työnalla oleville neuleille, jotta niitä saisi kuljetettua ympäriinsä ilman sen suurempia tuhoja.

malli: värit omia yhdistelmiä, Elo Lutsepp, Irina Tammis: Eesti kindakirjad
lanka: Drops Alpaca, neljää eri väriä, 15-20 g per väri(?)
puikot: 2,5mm sukkapuikot

Nämä tulivat meidän äidille. Loppujen lopuksi näistä lapasista tuli aika isot, kun mallikerta oli aika leveä, mutta ei kuulemma saajaa haittaa. Ranteissa on ruusuja, mutta ne eivät näy tällaisessa kuvassa (olisi ehkä kannattanut myös tehdä joillakin kontrastiväreillä).

malli: samaisesta kirjasta

lanka: samat langat kuin ylempänä, 15-20g per väri(?)
puikot: samat kuin ylhäällä

Ja nämä tulivatkin sitten minulle. Joka syksy/talvi hukkaan vähintään 90% kaikista lapasistani, joten pitää aina nähdä hieman vaivaa, että joka vuosi on jotain mitä hukata. Eli tässä siis ensimmäiset, tosin yritän kyllä varjella näitä hieman huolellisemmin (jep jep, ihan kuin siitä olisi apua. Olen etsinyt noita lapasia jo yhden kerran tänään, kun luulin heittäneeni ne Sukkamaahan eli siis hukkaan).

Tuo kyseinen virolainen neulekirja, mistä neulemallit on kiskaistu, on todella hieno, vaikka viron kielen taitoni on hyvin ruostunut - ja olematon. Neulekuviot on kyllä niin hyvin demonstroitu, että kielitaidottomuudestani ei ole haittaa, tosin ohjeet perinteisiin silmukanluomisiin menee ohi.

Nyt kun on saanut ainakin muutamat joka syksyn pakollisista lapasista loihdittua, voin keskittyä TeeTeen Primaveran tuhlaamiseen. Yritän siis tuhannetta kertaa neuloa oikeasti toimivaa hihatinta (enkuksi siis shrug), kun kaikki aikaisemmat yritykset ovat olleet aivan liian pieniä tai liian isoja. Ja sitäpaitsi en ole tehnyt mitään vihreää viime aikoina, pääpaino on tainnut olla noissa marjapuuron ja laventelin sävyissä.

hektistä.

2009-08-30T19:33:00.007+03:00

Lahdesta Tampereelle yliopiston ekaan orientaatiopäivään, Tampereelta Lahteen nukkumaan, seuraavana aamuna Lahdesta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä sitten Lontooseen. Huhuh, Suomen aikataulu kuulosti lievästi sanottuna valmiiksi suunnitellulta ja hieman tiukkatahtiselta.

Lontoossa tahti oli yhtä ripeä, mutta kun ei tarvitse ihan oikeasti ehtiä mihinkään eikä kukaan odota minun olevan missään tiettyyn aikaan, juokseminen tuntui lomalta. Vaikka Lontoolla on karmean kalliin ostospaikan ja muurahaispesämäisen suurkaupungin maine, puntia kaikista koko lähipiirin ennakko-odotuksista huolimatta jäi jäljelle ja Suomeen palatessa ihmisvilinää tuli ikävä. Olin nostanut melkein kaikki pankkitililläni makoilevat rahat (ne vähäiset), kun varauduin kaikkiin uskomattomiin neulekirjoihin, taivaallisiin lankoihin, tajunnanräjäyttäviin korkkareihin ja huumaaviin vintageluomuksiin, mutta vaikka kaikkeni annoin tuhlaamiselle, en onnistunut kuluttamaan kaikkea (nykyajan yhteiskunnassa tämä taitaa olla meille aivopestyille pennuille jonkinlainen meriitti).

Löysin Lontoon ihanimman lankakaupan Loopin äitini loistavilla ohjeilla, hän oli käynyt valmiiksi eksymässä viime vuonna. Tämä kauppa, http://www.loopknitting.com/, sijaitsee Islingtonissa, eli hieman ydinkeskustan ulkopuolella, missä on ehkä vähän aidompi brittiläistunnelma kuin muualla ja on ehdottomasti käymisen arvoinen alue. Islingtonissa sijaitsee myös hirveästi vintage-liikkeitä (joissa hintataso kyllä on oikeasti vaatteiden arvon mukainen tai jopa korkeampi, eli ei mitään uskomattomia löytöjä varmaan hirveästi ole, ainakaan noin hinta-laatusuhteen kannalta), pieniä yksityisten yrittäjien kauppoja sekä aivan sanoinkuvaamattomia kahviloita ja leivonnaisliikkeitä. Siis pitsiä, marenkia, puuleluja, vastaleivottua leipää, satiininauhaa, couscousia, liljoja ja pioneja - kaikkea sellaista, mikä saa perhoset lepattamaan vatsassa.

Loopista ostin "vain" Kim Hargreavesin 'Precious' -kirjan ja Alchemyn Haikua kolme vyyhtiä. Rahaa män. Siis todella paljon! Mutta oli kyllä sen arvoista ja myyjän kanssa oli todella mukava jutella, siis palvelukin pelaa, vaikka lankoja on valikoimaltaan aika vähän. Tosin se mitä valikoimasta puuttuu, korvaantuu moninkertaisista kaikilla ihanilla, pikkusen harvinaisemmilla langoilla.

Kaiken kaikkiaan Lontoo oli ihana jälleen kerran. Yltiöromanttiset pitsit taitavat olla tulossa muotiin, kun niitä tuputetaan kaikkialla ja kaikilla brittitytöillä oli legginsit jalassa. P.S. lentokoneessa meinaa tulla hermoheikoksi, kun on tottunut neulomaan vai virkkaamaan, kun on tylsää. Kädet tärisi ja hikinorot valui, pitäisi varmaan ilmoittautua jonnekin vieroitusklinikalle.

(Tämä tuotos ajalta ennen Lontoota)

Ohje: Ne ihanat neuleet (Lise-Lotte Lystrup), kukkahuivi ilman lehtiruoteja
Lanka: Alchemy Haiku, Azalea Trail, n. 20g
Puikot: 2,5 sukkapuikot

Todella helppo ja kiva ohje, semmoista vanhan ajan glamouria ja lanka on maailman pehmeintä, mohairin ja silkin sekoitusta. Tämä taitaa olla yleinen ongelma, mutta kamerani ei vaan pysty tallentamaan tuon langan eloisaa ja mielettömän vahvaa väriä ja kuvissa se näyttää niin vaisulta.

Tässä on vielä kuvaa huivin päällä noista kallisarvoisista (ja p*****een kalliista) langoista huivin päällä. Huivi oli tehty ennen matkaa mamman tuomista viime vuotisista langoista ja nyt piti saada samaa tavaraa lisää. Nuo kaikki vyyhdit ovat samaa väriä, mutta jokainen vyyhti on kuulemma uniikki, niin sävyt saattavat vaihdella reilusti. Vielä kun keksisi mitä noista jaksaisi vääntää.

Ja näistä pitää nyt kehaista. Toinen sopii niin minulle, jopa mieskin oli samaa mieltä. Ei minussa vielä mitään kunnollisen blondivitsin aihetta ole, mutta olen niin monta kertaa päästänyt suustani jos jonkinmoisia blondisutkautuksia sen kummemmin asiaa miettimättä, että olen tuon ehdottomasta ansainnut. Toinen makea magneetti oli neuleaiheinen, siinä lukee pienellä Jackie: for knitwits only. Lisää siis sälää muuttokuormaan, tulevalla kämppiksellä toivottavasti on pinnaa - sormet ristiin, koputtakaa puuta.

Kaiken päätteksi olen ihan naatti ja pinossa. Huomenna kuitenkin pitäisi jaksaa vielä aloittaa Tampereelle muuttaminen.

Kootut selitykset

2009-08-18T16:14:00.001+03:00

Eli siis tämä on nyt sitten varmaan blogiyritys numero 3. Kaikki tutut, tutun tutut ja ystävälliset ihmiset, jotka kommentoivat edelliseen blogiini, suosittelivat tätä domainia.
Täytyy siis ainakin myöntää, että jos jokin tässä blogissa missään vaiheessa sattuisi kanittamaan, niin teknisen tuen verkko on LAAJA. Ei kun häiriköimään muita tietoteknillisillä ongelmillani.

Se edellinen blogi oli kyllä nimeltään sama, mutta ossa nyt tuppasi vaihtumaan, kun kuulemma osoite oli jo varattu (kappas kummaa). berenikenhiukset oli kyllä täydellinen osoite nimi, täytyy pitää pitkä hiljainen hetki sen menetyksen vuoksi.

Nyt tämä yritteliäs, uudesta, jälleen kerran uudesta sivustaan ylpeä bloggaaja menee potemaan hammaslääkärien jäljiltä kipeää poskea. Neuleita olisi postattavana, mutta malli ja tekijä on hakatun näköinen, kun viisauden hammas repäistiin pois.

2009-08-18T16:10:00.001+03:00

Ohje: Mari Muinonen, Designer Knitting Spring/Summer 09

Lanka: TeeTee Elegant, n. 100g (ihan pikkusen alle)

Puikot: 3 ja 3,5 sukkapuikot, 4 palmikkopuikko

Iih, iih ja iih. Kutakuinkin tältä kuulostin, kun näin ensimmäisen kerran Mari Muinosen taivaalliset pitsisukat Designer Knittingissä. Huolimatta siis niistä tuhansista seikoista, jotka puhuivat aika vahvasti sukkien vääntämistä vastaan. Näistä syistä ehkäpä painavimmat:

A. En ole ikinä tehnyt mitään, mihin liittyisi palmikointia, puhumattakaan ainakin neljästä eri tyyppisestä palmikosta. Oikeastaan jouduin muutaman kerran kokeilemaan ja purkamaan, kokeilemaan ja vähän lisää purkamaan (prosessi oli siis tämä, ainakin kymmenen kertaa toistettuna, tiedättehän). Mutta tuli nyt taas tässäkin asiassa kiivettyä karkeasti sanottuna perse edellä puuhun ja täytyy myöntää, että kyllä kannatti. Eihän se kuitenkaan loppujen lopuksi niin vaikeata voinut olla (?!?). En myöskään ikinä ollut kokeillut kärjestä varteen -sukkien tekoa, koska jokainen ohje jonka niihin olen nähnyt muistutti enemmän jiddishiä kuin sukkaohjetta. Ei paha, siis VAIN kaksi asiaa, joista minulla ei ollut aavistustakaan.

B. En käytä polvisukkia. Never. Enkä suurimmalla tod.näk. käytä tämänkään jälkeen, kun neuroottisena olisin aina nostelemassa ja asettelemassa niitä jalkaani. Tämä pitsisukkamalli ei eroa saumasukkahousuista millään tavoin: kun minä viuhdon menemään, on fysiikan lakien vastaista, että keskisauma (tässä tapauksessa ne kukkaset) pysyisi edes lähimain keskellä pohjetta. Siis ihan oikeasti. Tiesin jo sukkia aloittaessa, että vähintään sovitusvaiheessa iskisi neuroosikohtaus.

C. Näin välittömästi ohjeesta, että sukat sellaisenaan eivät kyllä asetu minun savolaispohkeisiini. Seksisäärisukista olisi sukeutunut hyvin nopeasti polvenalussukat ja siihen tautiin ei kireimmät kuminauhaviritelmät eikä sukkanauhaväsäykset auta. Eli mallikerran toistoja oli luvassa muutamat enemmän kuin alunperin oli tarkoitettu ja käynnissä olikin loppujen lopuksi sellainen aine vastaan henki -taistelu, kun ei vaan enää kiinnostanut hinkata samoja kerroksia uudestaan ja uudestaan. Jep, kärsivällisyys olisi hyve.

Joka tapauksessa tein. Oikeastaan kahdet parit. Kuvissa nähtävät sukat ovat ne vieraskoreat, mitkä ovatkin sitten vain pyhäkäytössä. Toiset sukat (TeeTee Alpakka, n. 2 kerää ja risat, vaaleanpunaiset) kelpaavatkin vain sellaiseen kotikäyttöön pimeässä. Juuri tätä surullisenkuuluisaa harjoitteluparia kitkuttaessa katsoin kolme tuotantokautta Stargate Atlantista ja yhden tuokkarin Ghost Whispereriä sekä sekoilin laivalla Tallinnaan mentäessä. Jälki on sen mukaista ja kuvia näin ollen vain salonkikelpoisista.

Pitsisukat olivat kaikessa demonisessa vaikeudessaan hyvin zen-buddhalaiset, kun välillä joutui jopa kehittämään luonnetta, välillä sujui ja välillä ei olisi enää jaksanut. Lopussa olo oli euforinen, kun sai ylpeänä esitellä kenelle tahansa tarpeeksi kiinnostuneelle perheenjäsenelle “maailman ihanimpia sukkia, jotka, kyllä, minä olen tehnyt pikkukätösilläni”. Olen sataprosenttisen varma, että näitä tulee kyllä tehtyä enemmänkin sitten, kun olen saanut kulutettua puhki molemmat, alpakka- ja silkkiversiot.

Pitsisukkaneitsyys menetetty.