Friday, 11 February 2011

So we grew together
Like to a double cherry, seeming parted,
But yet an union in partition,
Two lovely berries moulded on one stem

- William Shakespeare, A Midsummer Night's Dream-



malli: sama ko edellisessä entryssä, eli omasta päästä modaten
lanka: Novita Nallea tämäkin, mutta sävyä 569, 105g
puikot: 3mm

Tykkäsin niin paljon sukista, jotka tein ystävälleni, että päätin neulaista itselleni samanlaiset, mutta eri sävyisestä langasta (vaikka sitä ei kuvista huomaa. Tämän ja edellisen entryn sukat näyttävät mielestäni miltei identtisiltä). Tämän urakan jälkeen ajattelin kokeilla Lahdesta ostamaani paikallislankaa, Puffa-lankaa. Ostin sitä ensin yhteen Ravelryn swappiin, mutta herkulliset ja laadukkaan tuntuinen lanka houkutteli ostamana yhden vyyhdin omiinkin projekteihin.


I liked the socks I made for my friend so much that I had to knit a pair for myself too, but I used a bit different shade of yarn (even though one couldn't spot that fomr the pics. The socks in this entry and the socks in the latter entry look almost identical, me think). After this trial I'll just have to try out a new yarn called Puffa-lanka, which I bought from Lahti and which is a local yarn brand. I originally bought one skein for a Ravelry swap, but it had such nice colours and it felt so smooth that I had to buy a skein for my own project too.

Wednesday, 2 February 2011

Late

Better three hours too soon than a minute too late.
- William Shakespeare -

Postaukseni aiheena on myöhässä oleminen: ystäväni ja joululahjasukkien; joululahjasukat ovat siis juuri tälle miltei koko ajan myöhässä olevalle ystävälle.


malli: omasta päästä sovellettu joskus neuletekniikkakirjasta opitulla palmikolla
lanka: Novita Nalle, 110g
puikot: 3mm

Sukkien piti valmistua jo reippahasti tammikuun puolella, mutta tuskainen koulutyö viivästytti etenemistä koko ajan ja sitten kun pääsin vauhtiin - lanka loppui. Tadaa. Tämä on nyt kolmas kerta kun Novitan langoilla neuloessa lanka on loppunut kesken ja olen metsästänyt kissojen, koirien ja pussirottien kanssa lisälankaa vain huomatakseni, että kyseinen lanka/langan väri on otettu pois myynnistä. Näissä sukissa jäi kiinni kärkikavennuksesta, mutta sain Ravelryn kautta onneksi apuja. Sukat valmistuivat, mutta reippahasti myöhässä - sopii sukkaparin tulevalle omistajalle kuin nyrkki hattuun.

Ystäväni tulee 20min - 3h myöhässä jokaiseen tapaamisen enkä voi olla kadehtimatta häntä (oikeastaan ainainen "olet taas myöhässä" -nalkutukseni on silkkaa kateutta): mitään ei ikinä tapahdu ilman häntä, mutta hän ei joudu odottamaan mitään. Minä kun taas perseilen paikella vähintään puolituntia ennen varsinaista tapaamista ja mietin 30 min hoo moilasena, että miten tässä taas näin kävi. Joskus saatan olla rohkea ja riskeerata: lähden niin, että olen vain 10 min liian aikaisessa. Poikkeuksena on tietysti eräs toinen ystäväni, joka varmasti luulee, että en ikinä saavu ajoissa mihinkään, koska häntä tavatessa olen aina noin 5-10 min myöhässä ja anteeksipyytelen. Mutta kaiken kaikkiaan Shakespeare voi painua tässä asiassa kuuseen: koko ajan etuajassa oleminen on vähän hupsua.



The subject of my post today is being late: that in relation to my friend and socks; these particular socks were made for my constantly tardy friend.

The socks were supposed to be ready already in January but the finishing touch was delayed because of the hellish nightmare of schoolwork and just when I got going again - yes, I ran out of yarn. Yippi-ki-yay. This is the third time when I knit something with Novita and the particular yarn or the yarn colour is not sold anymore when I come back to look for more. And with these socks, all I needed was the yarn for the toe decreases, but luckily I got help via Ravelry. So the socks were finished but veeery late - suits like a glove for my belated friend.

My friend shows up 20min - 3h late in every meeting and I can't help envying her (my perpetual bitching "you're late again" is actually nothing but vehement envy): nothing ever really happens without her and yet she never has to wait. I ,on the other hand, fool around at the rendezvous point at least half an hour before meeting and spend my 30 min thinking how on earth it happened again that way. Sometimes I get really bold: I might leave so that I'm only 10 min too early. The only exception is my other friend, who probably thinks I'm late every where I go, since whenever I meet her, I'm 5-10 min late and stutter apologies and excuses. But all and all, Mr Shakespeare can bite me in this matter: being constantly too early is just plain silly.