Tuesday, 27 October 2009

Pakko neuloa -listan lyhennystä

Taivaallinen perioditauko tuli kaiken kärsimyksen ja raadannan väliin. Uskomatonta, että puolentoista kuukauden yliopistolla istumisen jälkeen on niin halki-poikki-pinossa ja lomantarpeessa, tosin kyllä tekemistä on riittänyt. Koulu (vaikka yliopistoa ei kuulemma siksi saisi nimittää) ei ole muuttunut vuosien varrella ollenkaan: minulla on olo, että kaikki muut saavat vähemmän läksyjä kuin meidän porukkamme, olo on kestänyt ala-asteesta yläasteen ja lukion läpi tänne yliopistoon, joten en tiedä miten puolueeton arvioni on.

Tein itselleni karhunpalveluksen lupaamalla muutamalle ystävälle koululla, että "juu juu, kyllä voin neuloa lapaset sinulle, ei siinä ole yhtään hommaa!". Hommaa ei varmaan olisikaan, jos toinen näistä ystävistä ei sattuisi olemaan mies, jonka käden kokoa sai arvuutella ja mittailla ja nyt kunnolla soveltaa (ah, naisten siro käsi, niihin on helppo neuloa). Tälle humanistimiehelle neulon siis kirjoneulelapasia, koska kiitos ever-so-coolin virolaisen lapaskirjani minuun on iskenyt kunnon perinnekirjovimma. Vimma kyllä taitaa vedellä viimeisiään, kun työn alla olevien lapasten kanssa olen kiristellyt hampaita ja välillä neulonut lohdutuksena jotain ihan muuta.

Mutta anyways, taisin kehittää itselleni uuden hullutuksen ja koska mitäänhän ei kannata tehdä kohtuudella, niin teen varmasti tällä uutukaisella tekniikalle myös toisen humanistitoverini lapaset. Tässä kuitenkin lapaset poikaystäväni pikkusiskolle, joka rrrrrakastaa vihreää.







Ohje: jostakin neuletekniikkakirjasta sovellettu ohje
Lanka: Ambre by Cheval Blanc, n. 80g
puikot: 2,5 knitpicksit

Eli pintakuvion kierre muodostuu neulomalla tulevia silmukoita ennen varsinaista seuraavaa silmukkaa. Tälle tekniikalle oli myös joku hieno nimi, jota en nyt tähän hätään muista, kun kirja on Lahdessa ja minä Tampereella. En myöskään tiedä tekniikalle nimeä englanniksi ja tahtoisin todella kovasti oppia sen, joten jos joku tietää, niin hihkaiskaa!!!


Lopuksi vielä glimpse murheenkryynistäni. Taitaapi mennä pakkoneulomisen puolella, tai vähintään kiireneulomisen genreen, pitää nimittäin aina ihan välillä huoahtavaa, että jaksaa neuloa taas eteenpäin. Nämä humanistidataajan lapaset on Seiska Veikasta, langasta, jota en ole kokeillut sitten yläasteen käsityöhelvetin. Nyt kun on vähemmän angsteja niin johan se lankakin tuntuu mukavammalta.

Edit. Vilkaisu uudestaan lankoihin paljasti tuon "Seitsemän Veljestä" -langan sittenkin Nalleksi. Ja on vielä jotain luksus-Nallea, kun siihen on laitettu vyötteen mukaan aloeveraa ja jojobaa.

Tuesday, 6 October 2009

No niin, talvi tuli. Missä ovat minun neuleeni?

Laittaessani muuttokimpsuja kasaan ennenkuin tulin Tampereelle, ajattelin, että eihän minun tarvitse vielä piiiiitkääään aikaan tuoda mitään talvitakkeja tai paksumpia neuleita mukanani. Näin tuumin muutamaa päivää ennen syyskuun alkua - ja nyt aamuisin kipittelen mahdollisimman nopeasti mihin tahansa sisätilaan, kun minulla on vain nahkatakki ja pitkähihainen paita päällä (on sentään nuo lapaset, ettei sormia tarvitse vielä amputoida).

Muutaman päivän kärvisteltyäni olen alkanut tehdä sellaista mentaalista listaa, että mitä poikaystävä voisi mukanaan tuoda Lahdesta kun seuraavan kerran täällä käy. No, se talvitakki tuli ensimmäisenä, koska nahka on aivan sairaan kylmää!!! Mutta kun pääsin aiheeseen, että neuleita, neuleita, neuleita... tajusin, että minulla ei ole neuleita! Tai siis sanan perinteisessä merkityksessä. Huiveja, lapasia ja tossuja löytyy, mutta mitään paitoja tai mitään mikä peittäisi vähän kattavammin ei vain yksinkertaisesti ole olemassa (siis haavemaailmassani on tietysti, kaikkien ihanien blogien, kirjojen ja lehtien jälkeen).

Siispä muutamalla kielitieteen ja kirjallisuustutkimuksen luennolla (pakollisia opintoja englannin lukijoille) neuloa kitkuttelin itselleni sen hihattimen TeeTee Primaverasta, kun se on niin ihanaa lankaa ja sitä oli just sen verran. Eli nyt siis käsivarsilla ei ole kylmä!!! ... ja koska torsoahan ei voida amputoida...




malli: ihan omasta päästä, langankiertoja ja yhteenneulottuja silmukoita
lanka: teetee Primavera, vähän alle 150g
puikot: 4,0

Tällä sitten sen aikaa, kunnes keksin jotain nokkelampaa. Valtakunta ajasta, niin neuloisin kyllä ehdottomasti Vihervaaran. Mutta rehellisesti, olenko muka ainoa, jonka mielestä Tampereella on vaan niin prkleen kylmä?