Sunday, 30 August 2009

hektistä.

Lahdesta Tampereelle yliopiston ekaan orientaatiopäivään, Tampereelta Lahteen nukkumaan, seuraavana aamuna Lahdesta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä sitten Lontooseen. Huhuh, Suomen aikataulu kuulosti lievästi sanottuna valmiiksi suunnitellulta ja hieman tiukkatahtiselta.

Lontoossa tahti oli yhtä ripeä, mutta kun ei tarvitse ihan oikeasti ehtiä mihinkään eikä kukaan odota minun olevan missään tiettyyn aikaan, juokseminen tuntui lomalta. Vaikka Lontoolla on karmean kalliin ostospaikan ja muurahaispesämäisen suurkaupungin maine, puntia kaikista koko lähipiirin ennakko-odotuksista huolimatta jäi jäljelle ja Suomeen palatessa ihmisvilinää tuli ikävä. Olin nostanut melkein kaikki pankkitililläni makoilevat rahat (ne vähäiset), kun varauduin kaikkiin uskomattomiin neulekirjoihin, taivaallisiin lankoihin, tajunnanräjäyttäviin korkkareihin ja huumaaviin vintageluomuksiin, mutta vaikka kaikkeni annoin tuhlaamiselle, en onnistunut kuluttamaan kaikkea (nykyajan yhteiskunnassa tämä taitaa olla meille aivopestyille pennuille jonkinlainen meriitti).

Löysin Lontoon ihanimman lankakaupan Loopin äitini loistavilla ohjeilla, hän oli käynyt valmiiksi eksymässä viime vuonna. Tämä kauppa, http://www.loopknitting.com/, sijaitsee Islingtonissa, eli hieman ydinkeskustan ulkopuolella, missä on ehkä vähän aidompi brittiläistunnelma kuin muualla ja on ehdottomasti käymisen arvoinen alue. Islingtonissa sijaitsee myös hirveästi vintage-liikkeitä (joissa hintataso kyllä on oikeasti vaatteiden arvon mukainen tai jopa korkeampi, eli ei mitään uskomattomia löytöjä varmaan hirveästi ole, ainakaan noin hinta-laatusuhteen kannalta), pieniä yksityisten yrittäjien kauppoja sekä aivan sanoinkuvaamattomia kahviloita ja leivonnaisliikkeitä. Siis pitsiä, marenkia, puuleluja, vastaleivottua leipää, satiininauhaa, couscousia, liljoja ja pioneja - kaikkea sellaista, mikä saa perhoset lepattamaan vatsassa.

Loopista ostin "vain" Kim Hargreavesin 'Precious' -kirjan ja Alchemyn Haikua kolme vyyhtiä. Rahaa män. Siis todella paljon! Mutta oli kyllä sen arvoista ja myyjän kanssa oli todella mukava jutella, siis palvelukin pelaa, vaikka lankoja on valikoimaltaan aika vähän. Tosin se mitä valikoimasta puuttuu, korvaantuu moninkertaisista kaikilla ihanilla, pikkusen harvinaisemmilla langoilla.

Kaiken kaikkiaan Lontoo oli ihana jälleen kerran. Yltiöromanttiset pitsit taitavat olla tulossa muotiin, kun niitä tuputetaan kaikkialla ja kaikilla brittitytöillä oli legginsit jalassa. P.S. lentokoneessa meinaa tulla hermoheikoksi, kun on tottunut neulomaan vai virkkaamaan, kun on tylsää. Kädet tärisi ja hikinorot valui, pitäisi varmaan ilmoittautua jonnekin vieroitusklinikalle.






(Tämä tuotos ajalta ennen Lontoota)

Ohje: Ne ihanat neuleet (Lise-Lotte Lystrup), kukkahuivi ilman lehtiruoteja
Lanka: Alchemy Haiku, Azalea Trail, n. 20g
Puikot: 2,5 sukkapuikot

Todella helppo ja kiva ohje, semmoista vanhan ajan glamouria ja lanka on maailman pehmeintä, mohairin ja silkin sekoitusta. Tämä taitaa olla yleinen ongelma, mutta kamerani ei vaan pysty tallentamaan tuon langan eloisaa ja mielettömän vahvaa väriä ja kuvissa se näyttää niin vaisulta.



Tässä on vielä kuvaa huivin päällä noista kallisarvoisista (ja p*****een kalliista) langoista huivin päällä. Huivi oli tehty ennen matkaa mamman tuomista viime vuotisista langoista ja nyt piti saada samaa tavaraa lisää. Nuo kaikki vyyhdit ovat samaa väriä, mutta jokainen vyyhti on kuulemma uniikki, niin sävyt saattavat vaihdella reilusti. Vielä kun keksisi mitä noista jaksaisi vääntää.


Ja näistä pitää nyt kehaista. Toinen sopii niin minulle, jopa mieskin oli samaa mieltä. Ei minussa vielä mitään kunnollisen blondivitsin aihetta ole, mutta olen niin monta kertaa päästänyt suustani jos jonkinmoisia blondisutkautuksia sen kummemmin asiaa miettimättä, että olen tuon ehdottomasta ansainnut. Toinen makea magneetti oli neuleaiheinen, siinä lukee pienellä Jackie: for knitwits only. Lisää siis sälää muuttokuormaan, tulevalla kämppiksellä toivottavasti on pinnaa - sormet ristiin, koputtakaa puuta.

Kaiken päätteksi olen ihan naatti ja pinossa. Huomenna kuitenkin pitäisi jaksaa vielä aloittaa Tampereelle muuttaminen.

Tuesday, 18 August 2009

Kootut selitykset

Eli siis tämä on nyt sitten varmaan blogiyritys numero 3. Kaikki tutut, tutun tutut ja ystävälliset ihmiset, jotka kommentoivat edelliseen blogiini, suosittelivat tätä domainia.
Täytyy siis ainakin myöntää, että jos jokin tässä blogissa missään vaiheessa sattuisi kanittamaan, niin teknisen tuen verkko on LAAJA. Ei kun häiriköimään muita tietoteknillisillä ongelmillani.

Se edellinen blogi oli kyllä nimeltään sama, mutta ossa nyt tuppasi vaihtumaan, kun kuulemma osoite oli jo varattu (kappas kummaa). berenikenhiukset oli kyllä täydellinen osoite nimi, täytyy pitää pitkä hiljainen hetki sen menetyksen vuoksi.

Nyt tämä yritteliäs, uudesta, jälleen kerran uudesta sivustaan ylpeä bloggaaja menee potemaan hammaslääkärien jäljiltä kipeää poskea. Neuleita olisi postattavana, mutta malli ja tekijä on hakatun näköinen, kun viisauden hammas repäistiin pois.


Ohje: Mari Muinonen, Designer Knitting Spring/Summer 09

Lanka: TeeTee Elegant, n. 100g (ihan pikkusen alle)

Puikot: 3 ja 3,5 sukkapuikot, 4 palmikkopuikko

Iih, iih ja iih. Kutakuinkin tältä kuulostin, kun näin ensimmäisen kerran Mari Muinosen taivaalliset pitsisukat Designer Knittingissä. Huolimatta siis niistä tuhansista seikoista, jotka puhuivat aika vahvasti sukkien vääntämistä vastaan. Näistä syistä ehkäpä painavimmat:

A. En ole ikinä tehnyt mitään, mihin liittyisi palmikointia, puhumattakaan ainakin neljästä eri tyyppisestä palmikosta. Oikeastaan jouduin muutaman kerran kokeilemaan ja purkamaan, kokeilemaan ja vähän lisää purkamaan (prosessi oli siis tämä, ainakin kymmenen kertaa toistettuna, tiedättehän). Mutta tuli nyt taas tässäkin asiassa kiivettyä karkeasti sanottuna perse edellä puuhun ja täytyy myöntää, että kyllä kannatti. Eihän se kuitenkaan loppujen lopuksi niin vaikeata voinut olla (?!?). En myöskään ikinä ollut kokeillut kärjestä varteen -sukkien tekoa, koska jokainen ohje jonka niihin olen nähnyt muistutti enemmän jiddishiä kuin sukkaohjetta. Ei paha, siis VAIN kaksi asiaa, joista minulla ei ollut aavistustakaan.

B. En käytä polvisukkia. Never. Enkä suurimmalla tod.näk. käytä tämänkään jälkeen, kun neuroottisena olisin aina nostelemassa ja asettelemassa niitä jalkaani. Tämä pitsisukkamalli ei eroa saumasukkahousuista millään tavoin: kun minä viuhdon menemään, on fysiikan lakien vastaista, että keskisauma (tässä tapauksessa ne kukkaset) pysyisi edes lähimain keskellä pohjetta. Siis ihan oikeasti. Tiesin jo sukkia aloittaessa, että vähintään sovitusvaiheessa iskisi neuroosikohtaus.

C. Näin välittömästi ohjeesta, että sukat sellaisenaan eivät kyllä asetu minun savolaispohkeisiini. Seksisäärisukista olisi sukeutunut hyvin nopeasti polvenalussukat ja siihen tautiin ei kireimmät kuminauhaviritelmät eikä sukkanauhaväsäykset auta. Eli mallikerran toistoja oli luvassa muutamat enemmän kuin alunperin oli tarkoitettu ja käynnissä olikin loppujen lopuksi sellainen aine vastaan henki -taistelu, kun ei vaan enää kiinnostanut hinkata samoja kerroksia uudestaan ja uudestaan. Jep, kärsivällisyys olisi hyve.

Joka tapauksessa tein. Oikeastaan kahdet parit. Kuvissa nähtävät sukat ovat ne vieraskoreat, mitkä ovatkin sitten vain pyhäkäytössä. Toiset sukat (TeeTee Alpakka, n. 2 kerää ja risat, vaaleanpunaiset) kelpaavatkin vain sellaiseen kotikäyttöön pimeässä. Juuri tätä surullisenkuuluisaa harjoitteluparia kitkuttaessa katsoin kolme tuotantokautta Stargate Atlantista ja yhden tuokkarin Ghost Whispereriä sekä sekoilin laivalla Tallinnaan mentäessä. Jälki on sen mukaista ja kuvia näin ollen vain salonkikelpoisista.

Pitsisukat olivat kaikessa demonisessa vaikeudessaan hyvin zen-buddhalaiset, kun välillä joutui jopa kehittämään luonnetta, välillä sujui ja välillä ei olisi enää jaksanut. Lopussa olo oli euforinen, kun sai ylpeänä esitellä kenelle tahansa tarpeeksi kiinnostuneelle perheenjäsenelle “maailman ihanimpia sukkia, jotka, kyllä, minä olen tehnyt pikkukätösilläni”. Olen sataprosenttisen varma, että näitä tulee kyllä tehtyä enemmänkin sitten, kun olen saanut kulutettua puhki molemmat, alpakka- ja silkkiversiot.

Pitsisukkaneitsyys menetetty.