Tuesday, 18 August 2009



Ohje: Mari Muinonen, Designer Knitting Spring/Summer 09

Lanka: TeeTee Elegant, n. 100g (ihan pikkusen alle)

Puikot: 3 ja 3,5 sukkapuikot, 4 palmikkopuikko

Iih, iih ja iih. Kutakuinkin tältä kuulostin, kun näin ensimmäisen kerran Mari Muinosen taivaalliset pitsisukat Designer Knittingissä. Huolimatta siis niistä tuhansista seikoista, jotka puhuivat aika vahvasti sukkien vääntämistä vastaan. Näistä syistä ehkäpä painavimmat:

A. En ole ikinä tehnyt mitään, mihin liittyisi palmikointia, puhumattakaan ainakin neljästä eri tyyppisestä palmikosta. Oikeastaan jouduin muutaman kerran kokeilemaan ja purkamaan, kokeilemaan ja vähän lisää purkamaan (prosessi oli siis tämä, ainakin kymmenen kertaa toistettuna, tiedättehän). Mutta tuli nyt taas tässäkin asiassa kiivettyä karkeasti sanottuna perse edellä puuhun ja täytyy myöntää, että kyllä kannatti. Eihän se kuitenkaan loppujen lopuksi niin vaikeata voinut olla (?!?). En myöskään ikinä ollut kokeillut kärjestä varteen -sukkien tekoa, koska jokainen ohje jonka niihin olen nähnyt muistutti enemmän jiddishiä kuin sukkaohjetta. Ei paha, siis VAIN kaksi asiaa, joista minulla ei ollut aavistustakaan.

B. En käytä polvisukkia. Never. Enkä suurimmalla tod.näk. käytä tämänkään jälkeen, kun neuroottisena olisin aina nostelemassa ja asettelemassa niitä jalkaani. Tämä pitsisukkamalli ei eroa saumasukkahousuista millään tavoin: kun minä viuhdon menemään, on fysiikan lakien vastaista, että keskisauma (tässä tapauksessa ne kukkaset) pysyisi edes lähimain keskellä pohjetta. Siis ihan oikeasti. Tiesin jo sukkia aloittaessa, että vähintään sovitusvaiheessa iskisi neuroosikohtaus.

C. Näin välittömästi ohjeesta, että sukat sellaisenaan eivät kyllä asetu minun savolaispohkeisiini. Seksisäärisukista olisi sukeutunut hyvin nopeasti polvenalussukat ja siihen tautiin ei kireimmät kuminauhaviritelmät eikä sukkanauhaväsäykset auta. Eli mallikerran toistoja oli luvassa muutamat enemmän kuin alunperin oli tarkoitettu ja käynnissä olikin loppujen lopuksi sellainen aine vastaan henki -taistelu, kun ei vaan enää kiinnostanut hinkata samoja kerroksia uudestaan ja uudestaan. Jep, kärsivällisyys olisi hyve.

Joka tapauksessa tein. Oikeastaan kahdet parit. Kuvissa nähtävät sukat ovat ne vieraskoreat, mitkä ovatkin sitten vain pyhäkäytössä. Toiset sukat (TeeTee Alpakka, n. 2 kerää ja risat, vaaleanpunaiset) kelpaavatkin vain sellaiseen kotikäyttöön pimeässä. Juuri tätä surullisenkuuluisaa harjoitteluparia kitkuttaessa katsoin kolme tuotantokautta Stargate Atlantista ja yhden tuokkarin Ghost Whispereriä sekä sekoilin laivalla Tallinnaan mentäessä. Jälki on sen mukaista ja kuvia näin ollen vain salonkikelpoisista.

Pitsisukat olivat kaikessa demonisessa vaikeudessaan hyvin zen-buddhalaiset, kun välillä joutui jopa kehittämään luonnetta, välillä sujui ja välillä ei olisi enää jaksanut. Lopussa olo oli euforinen, kun sai ylpeänä esitellä kenelle tahansa tarpeeksi kiinnostuneelle perheenjäsenelle “maailman ihanimpia sukkia, jotka, kyllä, minä olen tehnyt pikkukätösilläni”. Olen sataprosenttisen varma, että näitä tulee kyllä tehtyä enemmänkin sitten, kun olen saanut kulutettua puhki molemmat, alpakka- ja silkkiversiot.

Pitsisukkaneitsyys menetetty.

1 comment :

Katja said...

NAM. -> to queue

- Katja / hiirenkorva