Tuesday, 22 December 2009

Star Wars gingerbread/ Jedi-piparit

Joulun kunniaksi tein vähän jouluisia pipareita ja ajattelin laittaa jotain nippelitietoa pipareiden oheen. Näitä faktoja voi sitten heitellä esimerkiksi baarissa, suosio on taattu.

I baked some Christmassy gingerbread biscuits for Christmas and decided to add some small details to go with the biscuits. These facts are perfect for bar nights, popularity is guaranteed.




Darth Vader

Vanhemmassa SW-trilogiassa Darth Vaderina patsastelee vaikuttavan kokoinen David Prowse, mutta hänen legendaarisen, uhkaavan äänen antoi James Earl Jones, jota ei edes mainittu lopputeksteissä. Pahiksen vartalo ja ääni eivät ole koskaan tavanneet toisiaan. James Earl Jones on ääninäytellyt myös Mufasaa elokuvassa The Lion King.

In the older Star Wars trilogy, it was David Prowse who acted impressively tall Darth Vader, but the legendary, threathening voise belonged to James Earl Jones, who was not even credited at that time. The physique and the voice of this bad guy have actually never met in real life. James Earl Jones also voiceacted Mufasa in the film 'The Lion King'




R2-D2

R2-D2 on yksi neljästä hahmosta, jotka esiintyvät kummassakin Star Wars-trilogiassa. Vanhassa trilogiassa on kaksi eri versiota tästä pienestä astromekadroidista, toinen on kauko-ohjattava robotti ja toinen Kenny Bakerin kantama puku.

R2-D2 is one of the four characters that appear in both Star Wars trilogies. In the older trilogy there are two versions of this small astromech droid, one being a remote controlled robot and the other being a suit worn by Kenny Baker.






Jabba the Hutt

Jabba the Hutt, oikealta nimeltään Jabba Desilijic Tiure, on miltei voittamattoman, hermafrodiittisen lajin, Huttin, edustaja. Hutit ovat vastustuskykyisiä suurimmalle osalle sairauksista ja myrkyistä ja pystyvät vastustamaan Jedien ajatustenkontrollointia.

Jabba Desilijic Tiure, better know as Jabba the Hutt, is a member of a nearly invincible, hermaphroditic species. Hutts are resistant to most diseases and poisons and can resist Jedi mind tricks.




Wicket W. Warrick

Tätä Star Wars-universumin halinallea näytteli vain 11-vuotias Warwick Davis, joka hieman myöhemmin pääsi myös Tylypahkaan professori Lipetitiksi. Hänen ei alunperin pitänyt päästä söpöilemään nallepuvussa, mutta Kenny Bakerin sairastuttua Davis napattiin sijaiseksi.

This care bear of Star Wars universe was acted by only 11-year-old Warwick Davis, who later would become Professor Flitwick at Hogwarts. At first, he wasn't supposed to end in a cute bear costume, but as Kenny Baker fell ill, he was called in as a replacement.

Saturday, 19 December 2009

Pakkasevakkona

-23 asteen pakkaset ovat epäinhimillisiä. Varsinkin, kun hyvät, paksut toppahousuni ovat lähteneet sukkamaahan (eli kadonneet), eikä minulla ole ollut aikaa neuloa mitään sukkia suurempaa (ja lämmittävämpää.)

Tampereella ollessani loppui lanka kesken projektin ja nyt vasta pääsin jatkamaan näitä lapasia. Koska on minun fysiikan lakien vastaista, että pärjäisin vain yhdilla lapasilla kerrallaan, niin minulla pitää olla vähintään kahdet tumput päällekäin. Vanhat päällistumput ovat kituneet käsissä jo sen näköisiksi, ettei niitä kohta enää kehtaa ulkoiluttaa, joten uudet olivat olleet suunnitteilla jo jonkin aikaa.





malli: kirjoneule Eesti Kindakirjad (Lutsepp&Tammis)
lanka: DROPS Alpaca, kolme eri väriä
puikot: 2mm

DROPSin Alpaca taitaa rehellisesti olla yksi lempparilangoistani. Se sopii minun käteeni mainiosti neuloessa, ei ole vielä sattunut yhtään sekunda- tai katastrofikerää, se ei kutia ja se on suht halpaa (ja värejä löytyy vaikka mihin lähtöön). Näistä syistä olen varastoinut Alpacaa hävettävän paljon kotiini ja epätoivoisesti yritän neuloa niitä pois. Nopeasti laskettunat jäljellä kuitenkin on vielä 13 kerää.... Ehkäpä ne sitten menevät vuonna 2010, kun isken päälle langanostolakon.

Seriously, there's nothing humane about -23 degrees. To make the matters worse, my winter trousers have decided to do Houdini's (and disappear) and I haven't got any time to knit bigger or warmer projects than socks.

I had the opportunity to finish these mittens only here in Lahti, because I ran out of yarn in Tampere. Since it's dead against my physics to manage with one pair of mittens at the time, I have to wear one pair under the another pair of mittens. The old, outer pair has suffered long and is in so shameful condition that I can hardly show myself with them in a public place. A new pair has been under construction quite a while.

The mittens are knitted with one of my favourite yarns, DROPS Alpaca. It feels nice when knitted, I still haven't run into an imperfect or a true catastrophe ball, it doesn't itch and it's moderately cheap (not to mention the wide variety of colours). For these reasons, I've stashed a ridicilous amount of this yarn and am desperately trying to get rid of it. Nevertheless, a quick glance says that there's still 13 balls to go... Perhaps I'll make them vanish during the year 2010, when I begin my yarn fast.

Wednesday, 16 December 2009

The Mad Hatter's Tea Party



Pääsin Lahteen ja aloitin kynttilöiden tekemisen. Kaikki nämä kahvikupit ovat erilaisia, halpaa japanilaista posliinia tai jotain vanhoja englantilaisen setin jäämiä, mutta silti niin ihania. Steariinia meni yllättävän vähän, kun kupit olivat suht pieniä, joten voi olla, että kynttilöiden tekeminen jatkuu huomenna. Tavoitteena on vielä tehdä vihreä-pinkki raidallinen kynttilä...
Post Scriptum: Matsku on siis melkein 100% kierrätettyä, paitsi kynttilän sydämet. Steariini on ylijäämää, jota on kerääntynyt nurkkiin.

I managed to stumble back to Lahti (my hometown) and began to make candles right away. Each coffee cup is different, some are cheap Japanese porcelain and some are pieces of old English coffee sets, but nevertheless each of them is wonderful. Making these didn't take that much of stearin, so probably I'll be making more candles tomorrow. The goal is to make a green-pink striped candle...
Post Scriptum: The material is almost 100% recycled, the only exception is the wicks. The stearin is left-over from other candles and it has been piling up for sometime now.

Thursday, 10 December 2009

Kysely - ojentakaa auttava (neulova) kätenne

Opinnäytetyö-kysely

Käytänpä tässä tilaa mainostaakseni opinnäytetyö-kyselyä, joka koskee neulonnallisia tekijänoikeuksia. Vastaamiseen menee noin kymmenen minuuttia ja ne kymmenen minuuttia ovat todella hyvin kulutetut, sillä:
- Aihe on ajankohtainen ja paljon keskusteltu neulemaailmassa
- Vastaamalla autat opinnäytetyöntekijää muodostamaan luotettavaa otosta todellisuudesta
- Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kaksi noin 20 euron arvoista lankapakettia!!!

Eli vastaamaan vaan!


... Cooliempien kuvien puutteessa: blogdog Saki...

Wednesday, 9 December 2009

Hulluus hiipii nurkan takaa... pari hassua viikkoa jouluun

Christmas, children, is not a date. It is a state of mind.
~Mary Ellen Chase



Joka vuosi lupailen, etten mene mukaan jouluhulluuteen, missä pitää koristella (pipareita/ikkunat/kortit/pihat/kuusi/pahaa-aavistamattomat lemmikit etc.) ja jos ei ostaa, niin sitten tehdä lahjoja. Mutta tässä sitä taas ollaan. Odottelen Lahteen matkustamista, jotta voin aloittaa kaikella energiallani kasata niitä joululahjoja ja insinöörintaidoillani yrittää vielä piparkakkutaloakin.

Jos olisin ollut kauhean fiksu, olisin aloittanut kaikkien joululahjojen tekemisen viime jouluaaton jälkeen, koska jos jotain vihaan, niin se on deadlinea. Niin monet älykkäästi ennakoivat neulojat ovat kuulemma aloittaneet jo keväästä ja tässä vaiheessa on sitten esiteltävänä erinäisen kokoinen kasa VALMIITA joululahjoja. Voihan ahdistus, kun olisi kanssa ajatellut vähän etukäteen näitä lahja-asioita. Anteeksi kirjallisuuden opettajani, kirjallisuusessee saa nyt jäädä viime tinkaan.

Olen nyt kuitenkin yliopistolla ollessani saanut kasattua jo yhden joululahjan (ihmiselle, joka muuttaa takaisin Suomeen vasta tammikuussa ja joka saa lahjan vasta tammikuussa... Hmmm, missä logiikka?)


malli: hyvin sovellettu kirjoneulekuvio kirjasta Eesti Kindakirjad (Lutsepp, Tammis)
lanka: Sandnes Garn Lanett, 4 eri väriä, n. 25g per väri
puikot: 2,5mm

Tämä oli paniikkiprojekti, kun minulta loppui kesken DROPSin Alpaca, enkä voinut siis neuloa loppuun kauan sitten aloitettuja lapasia. Piti aloittaa jotain muuta, kun addiktina muutuin vähän levottomaksi ja kädetkin tärisivät :D . Neulominen = uusi amfetamiini?




Lapasissa on siis kahta eri vihreää ja kahta eri valkoista, vaikka kamera onkin selvästi eri mieltä. Jos olisin extra-kiltti, niin ehkä Joulupukki toisi minulle tänä vuonna kivan, uuden kameran?

Sunday, 29 November 2009

Odottelee jo seuraavaa prokkista...

Tässä on streariinia, eli seuraavan projektin raaka-aineet.



Tarkoitus olisi Lahteen päästessä alkaa valamaan uusia kynttilöitä jämästeariinista. Joka talvinen traditio, kun minua harmittaa kaikki se ylijäämä, mitä tällainen intohimoinen kynttilänpolttaminen tuottaa. Olen jo valmiiksi kerännyt Lahteen ihania posliinikuppeja, jotka joku on hylännyt kirppikselle ilman paria, laumaa tai lautasta. Kaikissa on jotain extra-söpöjä kukka- tai ruusukuvia, ah! Ja huomatkaa miten koko steariiniläjä on vaaleanpunainen, syystä X minulla ei ole muun värisiä kynttilöitä kuin pinkkejä.

Oikeasti, onkohan jossain olemassa klinikka, missä hoidetaan kroonista pinkkiriippuvuutta? Vierailin eilen Tampereen kirppareilla ja automaattisesti tsekkasin kaiken vaaleanpunaisen, kunnes sain taas itseäni niskasta kiinni ja taoin päähän, että yhtään pinkkiä välinettä en kotiin enää raahaa.

Wednesday, 25 November 2009

Babies are a link between angels and man./ lapset ovat taivaaseen johtava silta

When the first baby laughed for the first time, the laugh broke into a thousand pieces and they all went skipping about, and that was the beginning of fairies. And now when every new baby is born its first laugh becomes a fairy. So there ought to be.
James Matthew Barrie

Miehen isosisko sai pienen tyttövauvan! Todella suloisen pikku prinsessan, jota ehdittiin käydä tervehtimässä sairaalassa. Ja käsityömessuilla näin ollen tarttui mukaan vauvalankaa, söpön vaaleanpunaisena, ja koulussa luennoilla pitikin sitten neuloa pienet lapaset, pipon ja sukat. Lanka oli unelmapehmeää ja pestävää!


malli: omasta päästä, pipossa kirjoneulottu sydämiä, lapasten varressa hieman pitsiä
lanka: Garnstudio DROPS baby merino, kahta vaaleanpunaista, yhteensä 35g
puikot: 3,5mm ja 2,0mm



Aijai, vauvojen neuleista ei tule muuta kuin mieletön vauvakuume... ja aloin aikani kuluksi taas selata adoptiosivuja.

edit. Sisäinen villapaita -blogissa on todella kattava ja järjettömän hyvä lista hänelle, joka suunnittelee vauvalle neulomista. Harmi, että luin tekstin vasta neulomisen jälkeen, pipo ei kuulemma ole kaikkein järkevin/toivotuin artikkeli?

Tuesday, 17 November 2009

Where's the old me?

Blogilla on (taas) uusi ulkoasu. Taidan oikeasti olla liian ADHD pitääkseni blogini samanlaisena tai edes samassa osoitteessa kuin lyhyen aikaa. Taipumuksena tuntuu olevan taustavärin väsääminen joksikin raflaavan pinkiksi joka vastaa kyseistä olotilaani, mutta näyttää silmissäni karmealta muutamaa viikkoa myöhemmin. Ylpeänä voin kuitenkin ilmoittaa, että poikaystävä, pääaine sekä huoneen seinän väri ovat pysynyt samana jo jonkin aikaa.

Kädentaidot -messut olivat tosi kivat, tänä vuonna tuli kierros tehtyä englanniksi, kun mukana oli käsitöistä kiinnostunut vaihto-oppilas. Englannin kielen taito oli oikeasti huimaa messuilla, kaikki näytteilleasettajat puhuivat englantia, jos ei täysin sujuvasti, niin sitä sisukkaammin. Jos sanasto loppui kesken, niin sitten keksittiin kiertoilmauksia tai elehdittiin. Kyllä kelpasi röyhistellä rintaansa suomalaisena näillä messuilla, kun tosi vähän tarvitsi tulkata seuralaiselle puhetta. Eli oikeasti, suomalaisten kielitaito ei ole hukassa niinkuin monissa lähteissä väitetään, koska kielenhän tarkoitus on välittää sanomaa, eikä kikkailla ihmeellisillä kielioppikiemuroilla.

Mukaan messuilta lähti niin suloinen keramiikkanappi, nallen naamaksi muotoiltu, lankaa (DROPS alpaca ja Garnstudio baby merino), japanilainen kirja ja kortteja peikonpoika-putiikista. Ja tietysti paljon aineetonta! Tutustuin pitsinnypläykseen ja se näytti niin kivalta, että uhosin kokeilevani sitä joskus!


malli: sama kuin edellisissä vihreissä lapsilla, kierrettyä silmukkaa jostain neuletekniikka-kirjasta
lanka: Novita Nalle aloevera, about 30g
puikot: 2,75mm

Nämä punahilkka-lapaset menivät jo humanistiystäväiseni käsiin, hän rakastaa kirkkaita värejä ja vaikka tämmöinen kirkuvan punainen on tosiaan ihan liikaa minulle, niitä oli todella virkistävä neuloa, kun on alkanut tulla pimeä. Ja näyttivät vielä paremmilta uuden omistajan siroissa kätösissä Tällainen punainen taisi nyt kolahtaa ja kovaa! Ehkäpä saan tehtyä itselleni jotain jouluisaa vielä ENNEN joulua...? (huomioitavaa: kuvan taustana on tukeva luentosalin pöytä, tuommoinen pirtsakan harmaa, jota kelpaa sitten tuijottaa, kun jossain vaiheessa tajuaa, että esimerkiksi regentti ja sen valenssi ovat ihan vieraita termejä, mutta niitä viljellään huolestuttavan usein luennolla)

Väreistä puheen ollen, minua on vaivannut jo pidempään pinkki/vaaleanpunainen -kuume. Katselin toissa päivänä laittaessani vaatteita lustuuteen (siis viikatessani niitä), että 80% vaatteistani olivat VAALEANPUNAISIA! Olen nyt tietoisesti päättänyt, että seuraavat asiat mitä neulon tai ostan, eivät ole VAALEANPUNAISIA (paitsi tietysti nyt ne ihanat tyttövauvan talvikampsut mitkä ovat jo puikoilla, jotka nyt ovat sitten VAALEANPUNAISIA). Oikeastaan voisin aloittaa vanhan vihreä-kierteeni, ennen vanhaan kun tapasin näyttää armeijasta karanneelta. Silloin vanhoina hyvinä aikoina... (*ja käynnistää 20-v. ikäkriiseilykoneen*)

Thursday, 12 November 2009

... If tomorrow never comes

IIK!!! Huomenna Suomen kädentaidot 2009 -messut! Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa, tämä on se minun talven kiintopiste, jota varten paastoan ja säästän rahaa. Mutta bussissa istuessani ja myhäillessäni huomista iski yhtäkkiä kauhea what-to-wear-paniikki, kun en ole vielä saanut aikaiseksi neulottua mitään kivaa, joka olisi tarpeeksi lämmintä ja makeen näköistä. Sillä vaikka muut eivät sitä harrastaisi, niin minä ainakin nuuskin tuolla messuilla, että mitä neuleita muilla ihmisillä on päällä. - Esimerkiksi viime vuonna jäi elävästi mieleen ihan järjettömän hieno revontuli-huivi ja vielä niin ihanasta langasta. En kyllä tuolloin uskaltanut vielä kysyä, että mitä lankaa se on (nykyään kyllä olen huomannut knitting-ryhmittymän estottomuuden kysellä tuntemattomilta lankoja, ohjeita jne.)

Ja koska sain kasattua pakkolapaset, niin palkitsen itseni huomenna jollakin kivalla (muutamalla kilolla lankaa/kalliilla kirjalla/kankailla/napeilla/nauhoilla/you name it...). Tässä muuten ne pahamaineiset tapaukset. Harmi, etten laittanut niiden viereen mitään mittasuhteeksi, koska ne ovat todella isot!!! Ja tuo punainen pomppaa tosi kivasti esille vihreää taustaa vasten, vastavärit näemmä RULES.



malli: mukailtu "Eesti kindakirjad" by Elo Lutsepp & Irina Tammis
lanka: Novita Nalle Aloe Vera&Jojoba, n.50g?
puikot: 2,75 sukkapuikot

Noista lapasista ei nyt huomaa kuvan perusteella, mutta tuo Nallen pinta on semmoista valkoista nukkaa täynnä :( Ei kovin kiva, taitaapi olla viimeinen kerta, kun käytän tätä lankaa (paitsi tietysti käytän loput noista langoista toisen opiskelukaverini lapasiin). Tosiasiassa noiden lapasten sisäpinta on sotkuinen vain ja ainoastaan yhdestä syystä: en ole ennen kuullut asiasta nimeltä yarn dominance. Kuulin siitä ennen kuin aloitin toisen lapasen ja niinpä toisesta lapasesta tuli paljon siistimpi, mutta tottakai kauheassa kiireessä kuvasin nuo juuri niin päin, että siitä "harjoitteluversiosta" näkyy epätasainen sisäpuoli.

Yarn dominancesta oli Ravelryssa aivan mahtava keskustelu! Jos vielä löytäisin sen, niin linkittäisin... (dam di dam dam, *etsiskelee samalla*)

Anyways, huominen... voi sitä huokausten määrää...

Tuesday, 3 November 2009

Kaikkea muuta tekemistä kuin...

... sitä pakollista. Pitäisi tehdä käännöstä, vääntää latinaa ja englannin kielioppia sekä neuloa yhdelle malttamattomalle humanistille lapaset loppuun, mutta tästä kaikesta huolimatta olen saanut aikaiseksi katsottua elokuvia, neulottua säärystimet ja istuttua koneella takapuoli homeessa. Tätäkö yliopisto on, deadlinen odottamista kylmää hikeä pyyhkien?

Joka tapauksessa sain tehtyä "kaikella sillä vapaa-ajallani" (lukekaa: jolloin minun olisi pitänyt tehdä ihan muita juttuja) pitkät säärystimet, jotta voin jatkaa ohuissa Onlyn housuissa ja kesähameissa tallustelua vielä hieman pidempään. Lankana ah-niin-ihku Mirasolin Sulka, johon tein lähempää tuttavuutta käytyäni Lankaideassa täällä Tampereella. Tajuttoman ihanaa lankaa, mutta ei todellakaan opiskelijan kukkarolle sopivaa. Jospa vaan yrittäisin pysytellä jossakin hieman halvemmassa...






malli: omasta päästä peruspalmikkoa
lanka: Mirasol Sulka, 5 vyyhtiä eli n.250g
puikot: 4,5mm

Voipi olla, että wannabe-tamperelainen on napannut itselleen jostain jonkin sortin taudin. Kurkku tulessa, pääkappale hajalla ja kuumekin taitaa olla nousussa. Olisi kauhean kiva, ettei tämä nyt vaan olisi mitään eläinkunta-flunssaa, koska sen jälkeen kyllä mun "to do" -lista ratkeaa ja räjähtää sairasloman johdosta.

Ryömin nukkumaan, jos sillä saisi tämän olon karkoitettua.


Tuesday, 27 October 2009

Pakko neuloa -listan lyhennystä

Taivaallinen perioditauko tuli kaiken kärsimyksen ja raadannan väliin. Uskomatonta, että puolentoista kuukauden yliopistolla istumisen jälkeen on niin halki-poikki-pinossa ja lomantarpeessa, tosin kyllä tekemistä on riittänyt. Koulu (vaikka yliopistoa ei kuulemma siksi saisi nimittää) ei ole muuttunut vuosien varrella ollenkaan: minulla on olo, että kaikki muut saavat vähemmän läksyjä kuin meidän porukkamme, olo on kestänyt ala-asteesta yläasteen ja lukion läpi tänne yliopistoon, joten en tiedä miten puolueeton arvioni on.

Tein itselleni karhunpalveluksen lupaamalla muutamalle ystävälle koululla, että "juu juu, kyllä voin neuloa lapaset sinulle, ei siinä ole yhtään hommaa!". Hommaa ei varmaan olisikaan, jos toinen näistä ystävistä ei sattuisi olemaan mies, jonka käden kokoa sai arvuutella ja mittailla ja nyt kunnolla soveltaa (ah, naisten siro käsi, niihin on helppo neuloa). Tälle humanistimiehelle neulon siis kirjoneulelapasia, koska kiitos ever-so-coolin virolaisen lapaskirjani minuun on iskenyt kunnon perinnekirjovimma. Vimma kyllä taitaa vedellä viimeisiään, kun työn alla olevien lapasten kanssa olen kiristellyt hampaita ja välillä neulonut lohdutuksena jotain ihan muuta.

Mutta anyways, taisin kehittää itselleni uuden hullutuksen ja koska mitäänhän ei kannata tehdä kohtuudella, niin teen varmasti tällä uutukaisella tekniikalle myös toisen humanistitoverini lapaset. Tässä kuitenkin lapaset poikaystäväni pikkusiskolle, joka rrrrrakastaa vihreää.







Ohje: jostakin neuletekniikkakirjasta sovellettu ohje
Lanka: Ambre by Cheval Blanc, n. 80g
puikot: 2,5 knitpicksit

Eli pintakuvion kierre muodostuu neulomalla tulevia silmukoita ennen varsinaista seuraavaa silmukkaa. Tälle tekniikalle oli myös joku hieno nimi, jota en nyt tähän hätään muista, kun kirja on Lahdessa ja minä Tampereella. En myöskään tiedä tekniikalle nimeä englanniksi ja tahtoisin todella kovasti oppia sen, joten jos joku tietää, niin hihkaiskaa!!!


Lopuksi vielä glimpse murheenkryynistäni. Taitaapi mennä pakkoneulomisen puolella, tai vähintään kiireneulomisen genreen, pitää nimittäin aina ihan välillä huoahtavaa, että jaksaa neuloa taas eteenpäin. Nämä humanistidataajan lapaset on Seiska Veikasta, langasta, jota en ole kokeillut sitten yläasteen käsityöhelvetin. Nyt kun on vähemmän angsteja niin johan se lankakin tuntuu mukavammalta.

Edit. Vilkaisu uudestaan lankoihin paljasti tuon "Seitsemän Veljestä" -langan sittenkin Nalleksi. Ja on vielä jotain luksus-Nallea, kun siihen on laitettu vyötteen mukaan aloeveraa ja jojobaa.

Tuesday, 6 October 2009

No niin, talvi tuli. Missä ovat minun neuleeni?

Laittaessani muuttokimpsuja kasaan ennenkuin tulin Tampereelle, ajattelin, että eihän minun tarvitse vielä piiiiitkääään aikaan tuoda mitään talvitakkeja tai paksumpia neuleita mukanani. Näin tuumin muutamaa päivää ennen syyskuun alkua - ja nyt aamuisin kipittelen mahdollisimman nopeasti mihin tahansa sisätilaan, kun minulla on vain nahkatakki ja pitkähihainen paita päällä (on sentään nuo lapaset, ettei sormia tarvitse vielä amputoida).

Muutaman päivän kärvisteltyäni olen alkanut tehdä sellaista mentaalista listaa, että mitä poikaystävä voisi mukanaan tuoda Lahdesta kun seuraavan kerran täällä käy. No, se talvitakki tuli ensimmäisenä, koska nahka on aivan sairaan kylmää!!! Mutta kun pääsin aiheeseen, että neuleita, neuleita, neuleita... tajusin, että minulla ei ole neuleita! Tai siis sanan perinteisessä merkityksessä. Huiveja, lapasia ja tossuja löytyy, mutta mitään paitoja tai mitään mikä peittäisi vähän kattavammin ei vain yksinkertaisesti ole olemassa (siis haavemaailmassani on tietysti, kaikkien ihanien blogien, kirjojen ja lehtien jälkeen).

Siispä muutamalla kielitieteen ja kirjallisuustutkimuksen luennolla (pakollisia opintoja englannin lukijoille) neuloa kitkuttelin itselleni sen hihattimen TeeTee Primaverasta, kun se on niin ihanaa lankaa ja sitä oli just sen verran. Eli nyt siis käsivarsilla ei ole kylmä!!! ... ja koska torsoahan ei voida amputoida...




malli: ihan omasta päästä, langankiertoja ja yhteenneulottuja silmukoita
lanka: teetee Primavera, vähän alle 150g
puikot: 4,0

Tällä sitten sen aikaa, kunnes keksin jotain nokkelampaa. Valtakunta ajasta, niin neuloisin kyllä ehdottomasti Vihervaaran. Mutta rehellisesti, olenko muka ainoa, jonka mielestä Tampereella on vaan niin prkleen kylmä?

Sunday, 27 September 2009

Tampereella on kylmä (ja paljon aikaa)

Yliopistoelämä käynnistynyt mahtavasti Tampereella, kaiken kaikkiaan opiskelujen aloittaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin miltä se aluksi tuntui. Koko uusi lauma tuntuu olevan yhtä hukassa kuin minä... ainakin jonkinlaista ryhmätukea siis saatavilla. Muutenkin on ihana huomata olevansa seurassa missä kaikki ovat yhtä kiinnostuneita kielistä ja niiden hienouksista, keskustelimme esimerkiksi mahtavista murre-eroista. Olen myös saanut kuulla oman osani hienostuneesta, mutta vähemmän ymmärretystä murresanasta "linkku" (siis linja-auto!), muiden väittelyn osanottajien mielestä se on "linkki", "linkkari" tai "linkka".
K-Ä-S-I-T-T-Ä-M-Ä-T-Ö-N-T-Ä!

Havaitsin myös riemukseni, että Tampereella on paljon kylmempi kuin Lahdessa (tämä ei siis ole mikään ilmatieteellinen fakta, vaan yksilön subjektiivinen tunne). Niinpä olen urakalla alkanut tehtailla kaikkia kivoja neuleita, joita voin hyvällä omallatunnolla pitää reilusti ennen joulua. Oikeastaan aloitin lapasilla, koska semmoisia pieniä neuleita on helpompi retuuttaa mukanaan yliopistolle kaikkien kirjojen ja monisteiden välissä. Ja ihan oikeasti välissä! Kaikki silmukat tuppasivat tippua puikoilta, jos en pitänyt viritelmää jonkin vähän tukevamman välissä. Siispä ennen opistolle lähtöä sulloin neuleen puikkoineen kalenterin väliin,ja nyt sitten kalenteriparka on myös sen näköinen... Täytyisi varmaan jostain erikseen hommata jonkinlainen viritelmä työnalla oleville neuleille, jotta niitä saisi kuljetettua ympäriinsä ilman sen suurempia tuhoja.


malli: värit omia yhdistelmiä, Elo Lutsepp, Irina Tammis: Eesti kindakirjad
lanka: Drops Alpaca, neljää eri väriä, 15-20 g per väri(?)
puikot: 2,5mm sukkapuikot

Nämä tulivat meidän äidille. Loppujen lopuksi näistä lapasista tuli aika isot, kun mallikerta oli aika leveä, mutta ei kuulemma saajaa haittaa. Ranteissa on ruusuja, mutta ne eivät näy tällaisessa kuvassa (olisi ehkä kannattanut myös tehdä joillakin kontrastiväreillä).





malli: samaisesta kirjasta
lanka: samat langat kuin ylempänä, 15-20g per väri(?)
puikot: samat kuin ylhäällä

Ja nämä tulivatkin sitten minulle. Joka syksy/talvi hukkaan vähintään 90% kaikista lapasistani, joten pitää aina nähdä hieman vaivaa, että joka vuosi on jotain mitä hukata. Eli tässä siis ensimmäiset, tosin yritän kyllä varjella näitä hieman huolellisemmin (jep jep, ihan kuin siitä olisi apua. Olen etsinyt noita lapasia jo yhden kerran tänään, kun luulin heittäneeni ne Sukkamaahan eli siis hukkaan).

Tuo kyseinen virolainen neulekirja, mistä neulemallit on kiskaistu, on todella hieno, vaikka viron kielen taitoni on hyvin ruostunut - ja olematon. Neulekuviot on kyllä niin hyvin demonstroitu, että kielitaidottomuudestani ei ole haittaa, tosin ohjeet perinteisiin silmukanluomisiin menee ohi.

Nyt kun on saanut ainakin muutamat joka syksyn pakollisista lapasista loihdittua, voin keskittyä TeeTeen Primaveran tuhlaamiseen. Yritän siis tuhannetta kertaa neuloa oikeasti toimivaa hihatinta (enkuksi siis shrug), kun kaikki aikaisemmat yritykset ovat olleet aivan liian pieniä tai liian isoja. Ja sitäpaitsi en ole tehnyt mitään vihreää viime aikoina, pääpaino on tainnut olla noissa marjapuuron ja laventelin sävyissä.



Sunday, 30 August 2009

hektistä.

Lahdesta Tampereelle yliopiston ekaan orientaatiopäivään, Tampereelta Lahteen nukkumaan, seuraavana aamuna Lahdesta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä sitten Lontooseen. Huhuh, Suomen aikataulu kuulosti lievästi sanottuna valmiiksi suunnitellulta ja hieman tiukkatahtiselta.

Lontoossa tahti oli yhtä ripeä, mutta kun ei tarvitse ihan oikeasti ehtiä mihinkään eikä kukaan odota minun olevan missään tiettyyn aikaan, juokseminen tuntui lomalta. Vaikka Lontoolla on karmean kalliin ostospaikan ja muurahaispesämäisen suurkaupungin maine, puntia kaikista koko lähipiirin ennakko-odotuksista huolimatta jäi jäljelle ja Suomeen palatessa ihmisvilinää tuli ikävä. Olin nostanut melkein kaikki pankkitililläni makoilevat rahat (ne vähäiset), kun varauduin kaikkiin uskomattomiin neulekirjoihin, taivaallisiin lankoihin, tajunnanräjäyttäviin korkkareihin ja huumaaviin vintageluomuksiin, mutta vaikka kaikkeni annoin tuhlaamiselle, en onnistunut kuluttamaan kaikkea (nykyajan yhteiskunnassa tämä taitaa olla meille aivopestyille pennuille jonkinlainen meriitti).

Löysin Lontoon ihanimman lankakaupan Loopin äitini loistavilla ohjeilla, hän oli käynyt valmiiksi eksymässä viime vuonna. Tämä kauppa, http://www.loopknitting.com/, sijaitsee Islingtonissa, eli hieman ydinkeskustan ulkopuolella, missä on ehkä vähän aidompi brittiläistunnelma kuin muualla ja on ehdottomasti käymisen arvoinen alue. Islingtonissa sijaitsee myös hirveästi vintage-liikkeitä (joissa hintataso kyllä on oikeasti vaatteiden arvon mukainen tai jopa korkeampi, eli ei mitään uskomattomia löytöjä varmaan hirveästi ole, ainakaan noin hinta-laatusuhteen kannalta), pieniä yksityisten yrittäjien kauppoja sekä aivan sanoinkuvaamattomia kahviloita ja leivonnaisliikkeitä. Siis pitsiä, marenkia, puuleluja, vastaleivottua leipää, satiininauhaa, couscousia, liljoja ja pioneja - kaikkea sellaista, mikä saa perhoset lepattamaan vatsassa.

Loopista ostin "vain" Kim Hargreavesin 'Precious' -kirjan ja Alchemyn Haikua kolme vyyhtiä. Rahaa män. Siis todella paljon! Mutta oli kyllä sen arvoista ja myyjän kanssa oli todella mukava jutella, siis palvelukin pelaa, vaikka lankoja on valikoimaltaan aika vähän. Tosin se mitä valikoimasta puuttuu, korvaantuu moninkertaisista kaikilla ihanilla, pikkusen harvinaisemmilla langoilla.

Kaiken kaikkiaan Lontoo oli ihana jälleen kerran. Yltiöromanttiset pitsit taitavat olla tulossa muotiin, kun niitä tuputetaan kaikkialla ja kaikilla brittitytöillä oli legginsit jalassa. P.S. lentokoneessa meinaa tulla hermoheikoksi, kun on tottunut neulomaan vai virkkaamaan, kun on tylsää. Kädet tärisi ja hikinorot valui, pitäisi varmaan ilmoittautua jonnekin vieroitusklinikalle.






(Tämä tuotos ajalta ennen Lontoota)

Ohje: Ne ihanat neuleet (Lise-Lotte Lystrup), kukkahuivi ilman lehtiruoteja
Lanka: Alchemy Haiku, Azalea Trail, n. 20g
Puikot: 2,5 sukkapuikot

Todella helppo ja kiva ohje, semmoista vanhan ajan glamouria ja lanka on maailman pehmeintä, mohairin ja silkin sekoitusta. Tämä taitaa olla yleinen ongelma, mutta kamerani ei vaan pysty tallentamaan tuon langan eloisaa ja mielettömän vahvaa väriä ja kuvissa se näyttää niin vaisulta.



Tässä on vielä kuvaa huivin päällä noista kallisarvoisista (ja p*****een kalliista) langoista huivin päällä. Huivi oli tehty ennen matkaa mamman tuomista viime vuotisista langoista ja nyt piti saada samaa tavaraa lisää. Nuo kaikki vyyhdit ovat samaa väriä, mutta jokainen vyyhti on kuulemma uniikki, niin sävyt saattavat vaihdella reilusti. Vielä kun keksisi mitä noista jaksaisi vääntää.


Ja näistä pitää nyt kehaista. Toinen sopii niin minulle, jopa mieskin oli samaa mieltä. Ei minussa vielä mitään kunnollisen blondivitsin aihetta ole, mutta olen niin monta kertaa päästänyt suustani jos jonkinmoisia blondisutkautuksia sen kummemmin asiaa miettimättä, että olen tuon ehdottomasta ansainnut. Toinen makea magneetti oli neuleaiheinen, siinä lukee pienellä Jackie: for knitwits only. Lisää siis sälää muuttokuormaan, tulevalla kämppiksellä toivottavasti on pinnaa - sormet ristiin, koputtakaa puuta.

Kaiken päätteksi olen ihan naatti ja pinossa. Huomenna kuitenkin pitäisi jaksaa vielä aloittaa Tampereelle muuttaminen.

Tuesday, 18 August 2009

Kootut selitykset

Eli siis tämä on nyt sitten varmaan blogiyritys numero 3. Kaikki tutut, tutun tutut ja ystävälliset ihmiset, jotka kommentoivat edelliseen blogiini, suosittelivat tätä domainia.
Täytyy siis ainakin myöntää, että jos jokin tässä blogissa missään vaiheessa sattuisi kanittamaan, niin teknisen tuen verkko on LAAJA. Ei kun häiriköimään muita tietoteknillisillä ongelmillani.

Se edellinen blogi oli kyllä nimeltään sama, mutta ossa nyt tuppasi vaihtumaan, kun kuulemma osoite oli jo varattu (kappas kummaa). berenikenhiukset oli kyllä täydellinen osoite nimi, täytyy pitää pitkä hiljainen hetki sen menetyksen vuoksi.

Nyt tämä yritteliäs, uudesta, jälleen kerran uudesta sivustaan ylpeä bloggaaja menee potemaan hammaslääkärien jäljiltä kipeää poskea. Neuleita olisi postattavana, mutta malli ja tekijä on hakatun näköinen, kun viisauden hammas repäistiin pois.


Ohje: Mari Muinonen, Designer Knitting Spring/Summer 09

Lanka: TeeTee Elegant, n. 100g (ihan pikkusen alle)

Puikot: 3 ja 3,5 sukkapuikot, 4 palmikkopuikko

Iih, iih ja iih. Kutakuinkin tältä kuulostin, kun näin ensimmäisen kerran Mari Muinosen taivaalliset pitsisukat Designer Knittingissä. Huolimatta siis niistä tuhansista seikoista, jotka puhuivat aika vahvasti sukkien vääntämistä vastaan. Näistä syistä ehkäpä painavimmat:

A. En ole ikinä tehnyt mitään, mihin liittyisi palmikointia, puhumattakaan ainakin neljästä eri tyyppisestä palmikosta. Oikeastaan jouduin muutaman kerran kokeilemaan ja purkamaan, kokeilemaan ja vähän lisää purkamaan (prosessi oli siis tämä, ainakin kymmenen kertaa toistettuna, tiedättehän). Mutta tuli nyt taas tässäkin asiassa kiivettyä karkeasti sanottuna perse edellä puuhun ja täytyy myöntää, että kyllä kannatti. Eihän se kuitenkaan loppujen lopuksi niin vaikeata voinut olla (?!?). En myöskään ikinä ollut kokeillut kärjestä varteen -sukkien tekoa, koska jokainen ohje jonka niihin olen nähnyt muistutti enemmän jiddishiä kuin sukkaohjetta. Ei paha, siis VAIN kaksi asiaa, joista minulla ei ollut aavistustakaan.

B. En käytä polvisukkia. Never. Enkä suurimmalla tod.näk. käytä tämänkään jälkeen, kun neuroottisena olisin aina nostelemassa ja asettelemassa niitä jalkaani. Tämä pitsisukkamalli ei eroa saumasukkahousuista millään tavoin: kun minä viuhdon menemään, on fysiikan lakien vastaista, että keskisauma (tässä tapauksessa ne kukkaset) pysyisi edes lähimain keskellä pohjetta. Siis ihan oikeasti. Tiesin jo sukkia aloittaessa, että vähintään sovitusvaiheessa iskisi neuroosikohtaus.

C. Näin välittömästi ohjeesta, että sukat sellaisenaan eivät kyllä asetu minun savolaispohkeisiini. Seksisäärisukista olisi sukeutunut hyvin nopeasti polvenalussukat ja siihen tautiin ei kireimmät kuminauhaviritelmät eikä sukkanauhaväsäykset auta. Eli mallikerran toistoja oli luvassa muutamat enemmän kuin alunperin oli tarkoitettu ja käynnissä olikin loppujen lopuksi sellainen aine vastaan henki -taistelu, kun ei vaan enää kiinnostanut hinkata samoja kerroksia uudestaan ja uudestaan. Jep, kärsivällisyys olisi hyve.

Joka tapauksessa tein. Oikeastaan kahdet parit. Kuvissa nähtävät sukat ovat ne vieraskoreat, mitkä ovatkin sitten vain pyhäkäytössä. Toiset sukat (TeeTee Alpakka, n. 2 kerää ja risat, vaaleanpunaiset) kelpaavatkin vain sellaiseen kotikäyttöön pimeässä. Juuri tätä surullisenkuuluisaa harjoitteluparia kitkuttaessa katsoin kolme tuotantokautta Stargate Atlantista ja yhden tuokkarin Ghost Whispereriä sekä sekoilin laivalla Tallinnaan mentäessä. Jälki on sen mukaista ja kuvia näin ollen vain salonkikelpoisista.

Pitsisukat olivat kaikessa demonisessa vaikeudessaan hyvin zen-buddhalaiset, kun välillä joutui jopa kehittämään luonnetta, välillä sujui ja välillä ei olisi enää jaksanut. Lopussa olo oli euforinen, kun sai ylpeänä esitellä kenelle tahansa tarpeeksi kiinnostuneelle perheenjäsenelle “maailman ihanimpia sukkia, jotka, kyllä, minä olen tehnyt pikkukätösilläni”. Olen sataprosenttisen varma, että näitä tulee kyllä tehtyä enemmänkin sitten, kun olen saanut kulutettua puhki molemmat, alpakka- ja silkkiversiot.

Pitsisukkaneitsyys menetetty.